Talomme veistää Tender Ehitus

Nyt on hirsikehikon veisto alkanut Viron maalla. Aivan mahtavaa! Viime viikon lopulla pääsimme viimein maaliin rakennekuvien kanssa siltä osin, että työ voi alkaa. Sähköpostit viuhuivat suunnittelijalta toiselle tärkeitä rakenteellisia yksityiskohtia säädettiin, mm. yläpohjan rakenne lyötiin lukkoon. Myös sopimus kehikosta tehtiin, ja siksi minulla onkin ilo ilmoittaa, että talomme veistää Tender Ehitus Virosta.

Tenderin hallissa on veistetty talomme ensimmäiset hirret. Seinämateriaali on siis 250 mm paksua käsinveistettyä pelkkahirttä. Myös alapohjan tukirakenteeksi tulee muutama hirsi, jotka seinien tavoin sitten lepäävät teräsputkipaalujen päällä.
Taloa veistetään Tenderin hallissa. Seinämateriaali on 250 mm paksua käsinveistettyä pelkkahirttä. Myös alapohjaan tulee muutama hirsi, joihin seinien tavoin perustuksen teräsputkipaalut tukeutuvat.

Sain juuri ensimmäisen kuvan ensimmäisistä tulevan talomme hirsistä. Suuri ilo ja kiitollisuus saivat kyyyneleet silmiin, ja esittelin kuvaa innoissani kaikille. Joku sanoikin, että tilanne muistuttaa sitä kun saa nähdä ensimmäisen ultraäänikuvan lapsestaan. No, tätä ”lasta” synnytellään vielä pitkään. Mutta nyt alkaa konkretisoitua, ja se on hienoa.

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty

Arkkitehtikuvat, rakennekuvat ja hirsitalofirman omat hirsikaaviot…Ainakin kolmenlaisia kuvia on palloteltu edestakaisin ja kommentoitu, ja kaikki niistä vaikuttavat toisiinsa. Tätä pallottelua on kestänyt viimeisimmässä vaiheessa jo pari kolme kuukautta ja se on vielä kesken. Kolmisen viikkoa sitten mukaan on tullut rakennesuunnittelija ja perustussuunnittelija. Ne periaatteessa voisivat olla yksi henkilö, mutta perustuksemme erityisyyden vuoksi päätimme pitää nämä roolit erillään, ja näin myös päärakennesuunnittelija suositteli tekemään. Lisäksi tulee vielä LVI- ja sähkösuunnitelmat.

Tuleva talomme on sympaattisen näköinen tielle päin. Rakennusluvassa väri on kartanonkeltainen, mutta harkitsemme sitä vielä. Arkkitehti teki BimX -ohjelmalla katsottavat 3D-mallit, joilla taloa voi tarkastella eri kulmista ulkoa ja sisältä.

Talon meille suunnitteli arkkitehti Petri Karvinen, jonka löysimme erään ystävän suosituksesta. Petrin kanssa yhteistyö on ollut todella toimivaa. Ennen arkkitehdin pyytämistä mukaan olimme tehneet omia suunnitelmiamme sekä kyselleet tarjouksia erään talofirman omasta mallista muokatun pohjakuvan perusteella. Suomesta saimmekin tarjouksia, mutta jotkut talofirmat, ainakin yksi virolainen, tarvitsivat tarjousten antamiseen tarkemmat piirrustukset, ja toisaalta tonttimme muoto ja koko asettivat tietyt vaatimukset talolle. Arkkitehti paneutui toiveisiimme, tonttiin sekä kaavan suomiin mahdollisuuksiin ja teki kaksi ehdotusta siitä, mihin suuntaan lähtisimme talon mallin kanssa. Toinen vaihtoehto oli hiukan modernimpi ja toinen perinteisempi….päädyimme perinteisempään. Hän myös kävi kunnassa alustavan keskustelun rakennusvalvonnan suuntaan. Tämä oli tärkeää saadaksemme muun muassa varmuuden siitä, ettei massiivihirsitalon rakentamiselle olisi esteitä. Meidän naapurustossa on kyllä niin monennäköistä taloa, että kovin tiukka linja ulkonäön suhteen ei ollut oletettavaakaan. Kevään 2018 aikana arkkitehti teki kuvat ja viimein kesällä 2018 ne saatiin ladattua Lupapisteeseen. Alustavien kuvien pohjalta pystyttiin jo kyselemään paremmin tarjouksia talofirmoista. Lokakuussa 2018 rakennuslupa viimein myönnettiin, syntymäpäivänäni. Se oli mieluinen synttärilahja. Tai no ei ihan lahja, kyllähän sekin maksoi pari tonnia.

Tonttimme on pieni, se on jaettu hallinnanjakosopimuksella ja aidan toisella puolella on naapurin talo. Arkkitehti osasi katsoa kaavasta, kuinka paljon rakennusoikeutta on käytettävissä ja löytää ”piilossa” olevat rakennusoikeusneliöt, mitä naapurin talon jäljiltä on käytettävissä. Esimerkiksi naapurin seinän paksuuden 25 cm ylittävää osaa ei laskettu kerrosalaan. Neuvottelimme naapurin kanssa hallinnanjakosopimuksen rakennusoikeusneliöiden kannalta uusiksi sillä tavoin, että että saimme käyttöömme kaikki jäljellä olevat 109 neliötä. Lattia-alaa talossamme on silti 141 neliötä, sillä meille tulee alle 160 cm matala parvi oleskelu- ja varastokäyttöön, mikä taas ei vie rakennusoikeutta. Taloon tulee myös korkeaa tilaa olohuoneeseen sekä yhteen makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen. Joihinkin huoneisiin suunniteltiin kalusteparvia, joilla myös saadaan käyttöneliöitä lisää. Tällaisten ratkaisujen löytämiseen arkkitehti oli todella paikallaan. Lisäksi hän piirsi taloon kiehtovia yksityiskohtia, joita ei itse olisi tullut ajateltuakaan, mm. sisäikkunat parvelta kamareihin, joista luonnonvalo lankeaa mukavasti huoneisiin.

Sain nelikymppislahjaksi jo yli vuosi sitten konsultointikäynnin tutulta sisustusarkkitehdiltä. Tämän lahjan lunastin pari kuukautta sitten. Hänen kanssaan kävimme värivaihtoehtoja läpi, mietimme valaisimien paikkoja ja hiukan kalusteitakin sekä saimme monta hyvää vinkkiä. Hän myös kertoi periaatteen rytmistä talon sisustuksessa ja värivalinnoissa, joka näin muusikolle on helppo ymmärtää. Rytmillisistä syistä luovuimme sisäkaton rouheasta tyylistä ja vaihdoimme pelkistettympään ideaan. Toisin sanoin tuppeensahattu lauta vaihtui suoraan paneeliin.

Sivupihan puolelle tulee kuisti. Talosta erillään oleva terassi on jo olemassa, samoin oikean reunan pihavaja. Pilariperustus – tarkemmin teräsputkipaaluperustus ja puurossipohja – siinä alapohja- ja perustusratkaisumme. Terveellisiä ratkaisuja asiantuntijoiden mukaan. Tosin teräsputkipaaluperustuksesta oli erimielisyyttä asiantuntijoiden kesken, mutta perustussuunnittelijamme totesi, että se on meillä päin toiminut useissa taloissa varsin hyvin. Se on myös kustannustehokas ratkaisu.

Nyt jännitämme sitä, aletaanko Virossa veistää seuraavaksi meidän taloa, vai jotakin muuta projektia. On ymmärrettävää, että veistohallissa täytyy olla koko ajan työ käynnissä. Jos meidän suunnitelmiemme valmistuminen viivästyy, niin koko projekti voi viivästyä. Parempi kuitenkin suunnitella hyvin, ja se ottaa oman aikansa. Pystytys toukokuussa on kuitenkin vielä toiveissa, katsotaan miten käy.


…ja purkaa

Yläpohjan eristeitä tiputettu ja pussitusurakka edessä.

1960-luvulla rakennetun puurunkoisen talomme purku on ollut pidempi prosessi. Kai se on ollut samalla yhdenlaista surutyötä, kun on vääntänyt sorkkarautaa ja pussittanut villoja, olihan kyseessä nuorenparin ensimmäinen talo, josta jouduttiin luopumaan. Eristeiden välistä on myös löytynyt historiaa: vanhoja lehtiä, tilikirjoja. niitä on ollut mielenkiintoista jäädä lueskelemaan. Toiveissa oli löytää arvokas 50-luvun Aku Ankka, jolla olisi voinut hanketta rahoittaa. Niillähän on aika kovat hinnat toisinaan. No, ei löytynyt, joidenkin eurojen arvoisia lehtiä vain.

Surutyötä suurempi syy käsin purkamiselle on ollut toive säästää omalla työllä. Budjettimme on tiukka ja hajottamista emme ainakaan voi amatööreinä mokata. Olemme pitäneet myös ainakin kolmet talonpurkutalkoot, joihin Facebookin avulla kutsuttiin tuttuja. Talkoohenki vallitsi, hyvät jutut lensivät ja talkoosauna lämpesi talon toisessa päässä, joka purettiin vasta viimeiseksi. Hienoja päiviä. Tänään soitin valitsemallemme purkufirmalle ja sovittiin lopullinen purku puolentoistaviikon päähän. Siitä on kätevä sitten jatkaa uuden talon maatöitä. Koska olen muusikko ja lauluntekijä, niin täytyihän purkamisestakin tehdä taidetta…olemme ystävien kanssa kuvanneet musavideota purkamisen edetessä, tarinaa miehestä joka ei tahdo muuttaa kotoaan, mutta koti revitään ympäriltä…

Musavideokuvauksista. Kuva: Tero Ohranen

Toinen hyvä puoli hitaasti purkamisessa on ollut mahdollisuus kierrättää. Vaimo on laittanut ahkerasti nettiin myyntiin kaikkea, mitä hometalosta vain kehtaa myydä: ikkunat, lämminvesivaraaja, ovet, laminaattilattia. Ilmaiseksikin olemme tarjonneet Facebookissa ja tori.fi:ssä joitakin osia talosta. Kattopellit ja jopa maalattu lauta röykkiöittäin on kelvannut. Näin on saatu hyötykäyttöön tavaraa, josta olisi muuten mennyt jätemaksu. Netti-ilmoittelun tehokkuus kamppeen hävittämisessä on yllätänyt todella. Nyt viime vaiheessa olen irroitellut alapohjan vankkoja parruja ja jemmannut varastoon, josko niistä jotain joskus askartelisi…Olen myös ajatellut, että tänä talvena en ostaisi polttopuita.

Aika pian muuttomme jälkeen paljastui homeen haju. Teetimme useita tutkimuksia, hiukan remontoimmekin niiden perusteella. Voin muuten suositella Homekoira Team, nuo hämäläiset hännänheiluttajat haistavat kuivuneenkin homeen. Toinen suositus menee Talokki Oy:lle, joka teki tutkimuksen rakenteista. Asiantuntevaa ja perusteellista työtä. Kun laboratoriotestien tuloksena sitten varmistuivat talon homeet, lähdimme pois itsemme ja lasten tähden. Ehdimme asua talossa vajaat viisi vuotta. Evakkotaivalta on ehtinyt olla reilut kaksi vuotta. Ollaan asuttu viidessä eri paikassa. Vaikka muutto toisensa jälkeen on ollut rassaavaa, on aika ollut myös rikasta: olemme saaneet asua monenlaisissa paikoissa, tutustua ihmisiin. Kiitollisia olemme siitä, että elämänilo on säilynyt ja pilke silmäkulmassa kaikesta huolimatta.

Vielä kesällä 2017 oli aikomus remontoida, mutta remppamiehet löysivät vielä lisää yllätyksiä rakenteista. Yhdessä remontin valvojan, rakennesuunnittelijan ja urakoitsijan kanssa totesimme, että parempi purkaa ja rakentaa uusi. Olisi liian vaikeaa poistaa kaikkea vaurioitunutta materiaalia.


Suunnittelun tuiskeessa

Tervetuloa seuraamaan perheemme hirsitaloprojektia.  Tällainen hanke on yllättävän monitahoinen, varsinkaan kun ei päädytty avaimet käteen -kauppaan. Puuhaa riittää: Yhteistyötahojen etsimistä, yksityiskohtien hiomista, suunnitelmien pallottelua.

Jo viime kesänä lähettelimme tarjouksia arkkitehdin kuvien pohjalta neljään firmaan Suomessa ja kolmeen Virossa. Tällä hetkellä katseet ovat suuntautuneet Viron suuntaa, ja hieromme sopimusta hirsikehikosta. Samalla pikkuhiljaa puramme taloamme , jonka tilalle uuden tönön olisi määrä toukokuussa nousta.

Haaveissa on massiivihirsinen talo, ei mikään liimapuupytinki. Vaikka toki sellaisetkin voivat toimia ihan hyvin…Hometalotaival on vain tehnyt meidät todella varovaisiksi kaikenlaisten riskirakenteisiin viittaavankaan kanssa. Projektin edetessä olemme toki huomanneet, että vieläkin turvallisemmin olisi joitakin juttuja voinut tehdä.  Esimerkiksi sauna tulee talon sisälle eikä erilliseen rakennukseen,  ja vintin olisi voinut tehdä reilumman kokoiseksi, niin että mahdollisia kattovuotoja olisi helpompi seurata. Suunnitteluprosessin aikana myös painovoimainen ilmanvaihto tuli helpommaksi saada läpi lupaprosesseissa. Emme ihan siihen kelkkaan ehtineet. Eli meille tulee kuitenkin koneellinen versio. No, näillä mennään.

Olemme huomanneet vertaistuen merkityksen ja olemme hyvin kiitollisia kaikille, jotka auliisti ovat antaneet vinkkejä. Ehkä näistä vaiheistamme kirjoittelu voi olla avuksi muille samanlaisessa suossa tarpoville. Kiva kun päädyit blogiimme.

Tässä haaveiden hirsiseinää. Halkeilu kuuluu asiaan.
Create your website with WordPress.com
Aloitus