Tarpeeksi kuiva betoni

Saunan betonivalua.

Talo on ollut pystyssä jo yli kaksi vuotta, mutta kuka sanoo, että blogissa pitää kirjoittaa juuri sen hetkisistä asioista? Betonin kuivumisasiat olivat meille ajakohtaisia aikalailla kaksi ja puoli vuotta sitten, kun märkätilojen betonivalut tehtiin. Pitkään olen miettinyt, että tästä aiheesta on vielä pakko kirjoittaa. Liian usein kuullaan tarinoita siitä, että betonin ei anneta kuivua tarpeeksi. Lisäksi tuotteiden ohjeessa liioitellaan kuivumisaikojen lyhyyttä ja virallisten suosituksienkin maksimiarvot on toisissa tutkimuksissa kyseenalaistettu. Riittääkö betonin kosteudeksi alle RH 80% vai pitääkö sen olla alle RH 70%?. Me toimimme varman päälle ja odotimme pikabetonin kanssa siihen pienempään lukemaan. Koko rakennusprojektiamme on kyllä leimannut suuri tarkkuus kosteusasioissa, jopa nipottaminen. Yhden hometalon kanssa taistelu teki meidät varovaisiksi.

Takan alle tullut betonikakku, joka on maasta irti, jatkettiin myös wc:n ja saunan kohdille. Se on siis maasta irti, lyöntipaalujen päällä. Kosteus ei siis pääse nousemaan taloomme ainakaan alakautta, koska ainoa kosketus maahan on teräsputki, jota pitkin ei tapahdu kapillaarista nousua.

Kuva ajalta hiukan ennen hirsien asentamista. Maasta irti oleva betonikakku on tässä peitetty muovilla kuivumisen tasaamiseksi.

Betonin päälle tuli näiden huoneiden kohdalle noin puoli metriä styroxia ja päällimmäiseksi finnfoam-levy. Seinälle tehtiin nosto kaakeliluja-levyllä. Sen ja hirren välissä oli ehkä vielä tervapaperi, en tosin muista jäikö se sinne vai revittiinkö turhana pois. Kaakeliluja ruuvattiin seinään, eikä takana ole tuuletusrakoa. Tästä on kahta koulukuntaa: tuuletusraon kanssa tai ilman. Jälkiviisaana olisin ehkä sittenkin laittanut koolauksen painumaliu’uilla ja kaakelilujan siihen kiinni, koska vaikka hirsiseinä ei noin alhaalla painu, se saattaa elää kosteuden vaihtelujen myötä. Yritämme olla pahemmin roiskimatta vettä hirsiseinän vieressä.

Betonivalua aloitellaan WC:ssä. Tässä näkyy hyvin kelluvan betonikakun mahdollistava rakenne. Irroituskaista seinillä sekä kaksinkertainen suodatinkangas pohjalla ja seinän irroituskaistan päälle nostettuna. Maalarinteipit pitävät kangasta väliaikaisesti seinällä.

Kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen kohdalla rakenne on erilainen. Siinä on puurossipohja, Huntonin puhallusvillan päällä rakennuspaperi ja kosteudenkestävä vaneri. Seinälle nosto tehtiin kaakelilujalla, kuten saunassakin. Betonikakku on kelluva, joten irrotuskaista tuli seinille ja betonin alle kaksinkertainen suodatinkangas, joka nousi irrotuskaistaa vasten seinälle.

Myös viemäriputket irroitettiin kaistalla ja suodatinkankaalla betonista. Lattiakaivot taas valettiin paikalleen betonilla ennen varsinaista betonivalua. Tätä timpurien ratkaisua jäin miettimään: eikö viemärikaivojenkin pitäisi olla irrallaan betonilaatasta jonkinlaisten irroituskaistojen avulla? No, luotin tässä timpureiden ammattitaitoon ja arviointikykyyn. Jostakin luin tosin, että viemärikaivojen kiinnittämiseen käytetään joskus uretaanivaahtoa.

Kodinhoitohuoneen betonivalu. Tässä lattialämpöputket jäivät kokonaan betonikakun ja suodatinkankaan alle. Lattialämmön jakotukki on kodinhoitohuoneessa, joten sinne tulevien putkien määrä on melkoinen. Ja lattia hyvin lämpöinen.

17. helmikuuta 2020 alkoi betonivalu. Siihen käytettiin Kiilto 60 PLUS -pikalattiamassaa, joka sekoitettiin laastipaljuissa paikan päällä. Tuote valikoitui timpurin mukana, Nikkarin firmalla oli jonkinlainen diili Kiillon kanssa. Ensin oli aikomuksemme valaa lattia Ardexin tuotteilla, joita vastaava mestarimme suositteli. Sitä varten tilasin Rudukselta kasan hiekkaa pihaamme kaunistamaan. Se kasa seisoo siinä vieläkin, koska Kiillon kanssa hiekkaa ei tarvittukaan. No, hiekkaa voitiin ja voidaan vielä käyttää pihalaattojen asennuksessa ja kasvimaan sekä nurmikon maanparannuksessa. Ennen lattiavalua oli työhön ehdolla kolmet eri timpurit ja jokaisella olisi ollut eri tuote lattiavaluun. Pikabetoniin päädyimme ihan siitä syystä, että tahdoimme päästä betonin kuivumisajassa mahdollisimman vähällä. Jopa maakostea betoni kuivuisi kauan. Sen kuivumisesta on kirjoitettu pari hyvää TM Rakennusmaailman artikkelia. Tämä ja tämä.

Kiilto -pikalattiamassa sekoitettiin sisällä laastipaljuissa.

Markkinointipuheissa pikamassasta kehutaan, että sen voisi pinnoittaa jo seuraavana päivänä, mutta meillä se kuivui 3 viikkoa ennen kuin se oli tarpeeksi kuiva. Parempi luottaa mittauksiin, kuin myyntipuheisiin.

En suostunut pinnoittamiseen, ennen kuin betonin suhteellinen kosteus oli alle RH 70%. Täytyi huomioida se, että tasoite myös nostaa betonin kosteutta. Eli kosteuden tuli olla alle RH 70% tasoitteen levittämisen jälkeen.

Kosteus mitattiin kahdesta betoniin poratusta reiästä. 24.helmikuuta, eli reilun viikon päästä valusta, kosteus oli vielä päälle RH 80%, eli liian paljon.

28.2. oltiin vieläkin liian korkeissa lukemissa.
Viimein päästiin molemmissa rei’issä alle RH 70% prosenttiin ja voitiin alkaa pinoittaa. Pikabetoni kuivui kolme viikkoa.

Vastaava mestari kävi mittaamassa kolme kertaa betonin suhteellisen kosteuden, ennen kuin oltiin pinnoituksen kannalta tarpeeksi kuivissa olosuhteissa. Tässä kohdassa jäi voittajaolo: pidimme päämme siinä, että betoni oli tarpeeksi kuivaa, emmekä uskoneet myyntipuheita nopeasta kuivumisesta.

Painuminen yllättää

Hirsitalo painuu hiukan kasaan ajan myötä. Painumista tapahtuu yllättävän paljon, ainakin tällaisessa perinteiseen tapaan veistetyssä talossa, joka on tehty kokopuusta eikä yhteenliimatuista lankuista. Painumavarat yritettiin ottaa huomioon rakennettaessa, mutta ihan kaikkea ei osattu tai voitu ennakoida. Arvioisin, että talo on tällä hetkellä painunut lähemmäs 100 mm. Harmittaa, että en ole pitänyt tarkkaa kirjaa painumisen tahdista. Sen etenemisen kyllä huomaa sieltä täältä, välillä ikävien yllätysten myötä.

Esimerkiksi tässä painuminen yllätti, pari pistorasiaa murtui. Parven pistorasioiden kiinnityksessä oli jokunen sentti painumavaraa, mutta se ei riittänyt. Seinä laskeutui takana ainakin 5 cm ja lattia pysyi paikallaan. Vahinko meni kuitenkin sähköurakoitsijan takuun piikkiin ja pistorasiat vaihdettiin.

Ensimmäinen pystytyksen jälkeinen talvi 2019-2020 oli vähäluminen, mikä oli hyvä asia rakentamisen ja rakennustarvikkeiden säilyttämisen kannalta. Toinen talvi, 2020-2021, taas oli runsanluminen ja varmaankin juuri lumen paino katolla sai aikaan paljon painumista. Painumista odottelimmekin, sillä se auttaa myös ilmatiiveyteen, mikä ei mittauksissa saanut kovin hyviä lukemia. Myös kolmas talvi 2021-2022 oli runsasluminen.

Yläkerrassa kaikki hirsiseinän puolella olleet lattialistat ovat irtoilleet. Täytynee odotella vielä vuosi lisää painumista ja sitten naulata ne uudelleen kiinni.

Följari pysyi paikallaan ja katto laskeutui. Painumavara ei riittänyt ja följari painui kattolautaa vasten. Siitä johtuu kuvassa näkyvä rako. Kun irroittelin listoja, huomasin, että kuvassa näkyvä sähköjohto oli puristuksissa följarin ja jonkin lankun välissä. Hiukan hirvitti, kestääkö se.
Sähkourakoitsija tuli irrottamaan puristuksiin jääneen johdon, joka oli jo painunut hieman litteäksi, mutta oli vielä onneksi ehjä. Huomattiin, että följari osuu myös katon koolaukseena ja voi näin vääntää kattoa. Sähköurakoitsijan käynnin jälkeen jatkoin lyhentämällä följaria noin viisi senttiä päästä. Se on hidasta hommaa: poralla, taltalla ja sahalla nirhaamista pikkuhiljaa.
Runkoseinän ja hirsiseinän liittymäkohtien tiivistykset tehtiin niin, että moottorisahalla tehtiin seinärungon viereen lovi, johon sitten työnnettiin rima. Vessassa loveen työnnettiin seinälaudat. Hirsiseinä pääsee näin painumaan, kun runkoseinä pysyy paikoillaan. Painumisen huomaa siitä, että maalauksen raja on siirtynyt. Joskus tehdään paikkausmaalaus räikeimpiin kohtiin.
Saman tapainen tilanne saunasta. Hirsiseinä on liukunut alaspäin, paljastaen maalamatonta listaa. Kuvassa näkyvä tumma karva on tervattua pellavaa, jolla tiivistelin saunan hirsi- ja runkoseinien välisiä rakosia. Valkoinen karva on hirsien väleissä olevaa lampaanvillaa.

Seiniin ponttilautaa, savea ja kahvia

Eikös kahvi kuulu juoda, eikä sutia seiniin?! Tähän tapaan totesi vastaava mestari, kun kerroin, että maalasimme tuvan seinät Pirkka-murukahvilla. No, se oli yksi ratkaisu meidän hengittävien maalien metsästyksessä. Tässä artikkelissa on asiaa lähinnä savimaalista, murukahvista ja raakaponttiseinän ominaisuuksista.

Keittiön välitila maalattiin murukahvilla, vasemmalla raakapontti- ja oikealla hirsiseinä. Päälle on asennettu lasi suojaamaan roiskeilta.

Savimaali kiehtoi meitä, koska savi materiaalina on hengittävää. Se sitoo ja luovuttaa kosteutta ja tekee näin hyvää hengitysilmalle. Savimaaleissa on jonkin verran erilaisia vaihtoehtoja. On jauheista sekoitettavia ja valmiita. Päädyimme Auron savimaaliin, sen ominaisuuksissa oli ainakin kauppiaan puheen mukaan monia muita savimaaleja parempi siivouksen kestävyys. Kun savea pyyhkäisee kostealla, se irtoaa helposti. Auro kestää tätä jonkin verran, vaikka kyllä pyyhkeellä senkin saa hinkattua pois.

Rouheampaa Byggmaxin raakaponttilautaa karvainen puoli ulospäin savimaalilla maalattuna yläkerrassa.
Katon ponttilaudassa Auron savimaali toimii loistavasti.

Tahdoimme tehdä runkoväliseinätkin puusta. Kipsilevy ei innostanut kumpaakaan meistä, siihen on niin rasittava kiinnittää mitään. Ja kun puulinjalle lähdettiin ja hengittäviä rakenteita tavoiteltiin, niin tehdään se kunnolla.

Tilasin Tender Ehitus -firmasta, eli hirsitoimittajaltamme, myös väliseinien raakaponttilaudat. Ne olivat virolaista raakaponttia 120×18 kokoa, molemmilta puolilta höylättyä. Erona suomalaiseen raakaponttiin on se, että suomalaiset ovat höylättyä vain toiselta, usein vajaakanttiselta puolelta. Suomalaiset raakaponttilaudat ovat myös päätypontattuja, virolaiset eivät. Laudoista syntyi varsin nätin näköistä seinää. Tosin laudat kuivuivat sisällä hiukan liikaa ja taipuivat kuperalle. Sekään ei haitannut, seinään tuli mukava, aaltoileva kuvio. Kuinka ollakaan, virolaiset laudat riittivät vain noin puoleen seinistä, saimme niillä paraatipaikat päällystettyä, eli eteisen, olohuoneen ja muutaman muun tilan. Täytyi yrittää löytää Suomesta vastaavaa lautaa, mutta se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi ja kalliiksi. Loppujen lopuksi tyydyimme Byggmaxin 90×18 raakaponttilautaan, jonka hinta oli edullinen. Sillä laudoitettiin loput tilat ja sen asennuksessa käytimme kolmea eri tapaa: 1. Karhea puoli ulospäin ja hionta, 2. Karhea puoli ulospäin, ei hiontaa (piiloon tai sivummalle jäävät seinät), 3. Höylätty puoli ulospäin. Viimeisessä vaihtoehdossa täytyi karsia vajaakanttiset pois, joten kaikkia lautoja ei siihen voinut käyttää vaikka jälki oli muuten melko siisti.

Oksalakkaus, siinä tapahtui muutama harha-askel. Luin netistä, että paneelien oksankohdat voivat puskea maalin läpi ja ne olisi hyvä siksi käsitellä oksalakalla. Päätin käyttää siihen sellakkaa, jota kävin ostamassa maalikaupasta. Sellakka on luonnonmukaista ja se muodostaa hengittävän pinnan. Sellakka myydään hiutaleita. Ostin tummaa sellakkaa, sekoitin sitä etanolin kanssa, ja sillä litkulla käsittelimme oksankohdat. Kun sitten lautoja maalattiin, huomasimme että sellakkapaikat paistoivat valkoisen savimaalin läpi. Tarvittiin noin neljä kerrosta savimaalia, jotta sellakka ei enää näkyisi tummana länttinä maalin alta.

Kävin seuraavaksi ostamassa vaaleampaa keltaista sellakkaa, toiveissa ettei se jättäisi niin vahvoja jälkiä. Sekin paistoi läpi samaan tapaan kuin edellinenkin. Siispä päädyin tilaamaan Kymin palokärki -verkkokaupasta väritöntä sellakkaa, olihan edessä vielä myös kattopaneelien asennus ja maalaus eikä kattopaneeleita olisi kovin helppoa maalata 4-5 kertaa. Loput seinät jätettiin kuitenkin käsittelemättä oksalakalla ja niin jätettiin kattopaneelitkin, ihan sillä uhallakin että oksat puskevat joskus läpi, sen verran rasittavaa oli saada sellakkaa peittoon. Katsotaan, miten ajan kanssa käy. Nyt minulla on sitten kolmea erilaista sellakkaa varastossa.

Raakaponttilauta tekee melko tasaisen seinän, siinä ei ole ”normaalille” ponttipaneelille tyypillistä profiilia. Vaikka laudat pyrkisi asentamaan tiiviisti, puu elää ja rakoja syntyy. Niitä yritimme näkyvimmillä paikoilla täyttää Auron seinätasoitteella. Melko pitkään lopputulos näytti mukavan tasaiselta, mutta muutettuamme taloon asumaan, puun eläminen jatkui ja lautojen saumat alkoivat irvistellä hiukan ja tasoite halkeilla. En näin jälkeenpäin ihmettele, ettei missään ole tullut vastaan vastaavaa tapaa käsitellä raakaponttiseinää. Nyt on edessä kolme vaihtoehtoa: nyhtää lautojen raoista halkeillut tasoite pois ja maalata raot kerroksella savimaalia, ohuella pensselillä – tai sitten laittaa lisää tasoitetta, hioa ja maalata ja toivoa että lautojen eläminen tasoittuisi. Kolmas vaihtoehto on antaa seinien vain olla sellaisinaan, mukavan rouhean näköisinä.

Virolaista parempaa raakaponttilautaa paraatipaikalla eli tuvassa, maalattuna Auron savimaalilla.

Käsittelimme hirsiseinät tuvan puolella Pirkka-murukahvilla, mikä antoi hirsille kauniin ruskean sävyn. Tavoittelimme sävyä, joka syntyisi muuten parin kymmenen vuoden ajan patinoinnin myötä. Emme jaksaneet odottaa niin kauaa, joten sudimme kahvit seinään. Samalla menetelmällä kuulemma tummennetaan uusia hirsiä, kun niitä vaihdetaan vanhoihin taloihin vanhojen hirsien sekaan. Tummennus toimii hyvin, siihen vain jää helposti vesiroiskeista jälki. Jäljen kyllä saa kyllä kahvilla uudelleen sutien häivytettyä. Pikkuvessassa roiskeiden määrä on kuitenkin valtava ja seinässä on paljon pieniä täpliä. Maalasimme keittiön raakaponttiseinän murukahvilla ja siitä tuli erittäin tyylikäs, koska se käyttäytyy kuultomaalien tavoin, jättää puun pinnan kuviot näkyviin.

Pirkka-murukahvissa on kaunis sävy.

Saunan seinien ja kattojen paneeleihin tuli Uulan Ilona saunakuulto tumman ruskealla sävyllä ja käsittelimme myös saunan hirsiseinän samalla värillä. Pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen hirsiseiniin sekä kattopaneeleihin tuli Uulan saunakuultoa kuultovalkoisella sävyllä.

Kierrättämistä, säästöä ja säätöä

Rakennusprojetkissa eurot ovat tiukilla, ja niitä palaa ennakoitua enemmän. Näin olimme kuulleet, ja siltä alkoi vaikuttamaan jo projektin alkuvaiheessa. Siksi mietimme säästökohteita ja yritimme kierrättää niin paljon kuin mahdollista. Kierrättämisellä voi säästää, mutta säästäminen voi myös kostautua niin, että rahaa kuluukin enemmän. Senkin koimme kantapään kautta.

Jemmasimme purkutalostamme yhtä ja toista. Hometalosta jouduttiin hävittämään jonkin verran hajuja imenyttää irtaimistoa, osa voitiin puhdistaa ja käyttää. Yhden talven lämmitimme purkutalon puilla evakkokämppäämme, mutta joitain rakenneosiakin voitiin hyödyntää uudisrakennuksessa. Aiemmin blogissa oli jo juttua alapohjan vasojen käytöstä terassin kaiteina.

Rälläkän hiomalaikalla sai terassin kaiteisiin käsinveistettyä fiilistä.
Vanhan talon saunanovi sopi kokonsa ja värinsä puolesta uuteen saunaan. Vanhan saunan tummanruskea värimaailma sai muutenkin jatkoa uudessa. Oven vuorilistat askarreltiin Viron porukalta yli jääneistä kuusilaudoista. Tosin saunan lämpimällä puolella puu alkoi hikoilla ja tiputtaa pihkaa melko runsaasti.

Vanhan talon saunan ovi karmeineen kävi sellaisenaan uuden talon saunaan. Rapsutin vanhan talon piipusta irti hienoja kivilaattoja, joita hyödynsimme uuden saunan piipun verhoilussa. Joskin timpurin työaikaa ja sitä myötä meidän euroja kului vanhojen laastien poistamiseen.

Kierrätetyt laatat saunan savupiipussa.

Kantapään kautta opimme, että LVI-välineiden kierrättämisestä voi tulla jopa lisäkuluja. Purkuvaiheessa ajattelimme säästää vanhan talon vessanpöntön. Se oli kuitenkin liimattu niin tiukasti lattiaan, ettemme saaneet sitä irti. Suurena purkupäivänä pyysimme kaivinkonekuskia irrottamaan pöntön, ja kyllähän se massiivisella kauhalla hyvin irtosikin. Tallensimme istuimen odottamaan varaston puolelle. Kun asennuksen aika tuli, putkimies totesi sen mekanisimien kuitenkin olevan rikki. Tori.fi:n kautta hankimme pari muuta käytettyä pönttöä, jotka olivat onneksi kunnossa. Hanojen kanssa oli erityisen paljon säätöä. Vanhan keittiömme tiskiallas ja hana sopivat uuteen keittiöömme, mutta varastossa ollessaan hana oli kuivunut eikä siitä enää ollut mihinkään. Tämänkin toteamiseen ja kokeiluun kului putkimiehen aikaa ja meidän rahaa. Tiskipöydän viemäriliitoksissa oli vanhaa standardia, johon ei ollut enää tiivisteitä myytävänä. Uuden tiivisteen putkimies askarteli Motonetistä löytämästämme roiskeläpän kumista. Vessan allaskaappi löytyi käytettynä tori.fi:stä. Siihen putkimiehemme löysi hyvän hanan. Joitakin altaita ja hanoja ostimme ihan kaupastakin. Vaikea sanoa, säästimmekö näissä loppujen lopuksi. Ainakin yritys oli kova.

Keittiössä onnistuimme säästämään ja lopputuloksesta tuli varsin oivallinen. Alunperin olimme budjetoineet noin 10 000 € keittiöön, mutta selvisimme noin 1700 €:lla. Löysimme käytettynä keittiön, josta saimme muutaman kaapin ja ennenkaikkea hienot täysipuiset kaapinovet. Ne hiottiin ja maalattiin. Osa kaapeista ostettiin Ikeasta. Uudet vetimet tilattiin. Oma hommansa oli saada toimimaan Ikean kaapit ja käytetyt Puustellin kaapit keskenään. Mitat poikkesivat toisistaan. Rakentelin siis lankuista sokkeleita sekä ala- että yläkaappeihin. Melkoista näpertämistä, ja aikaa paloi. Mutta rahaa säästyi tällä kertaa! Induktioliesi löytyi käytettynä, jääkaappi vanhasta talostamme. Keittiön välitilan lasien kanssa kuljimme yrityksen ja erehdyksen tietä. Saimme muutamalla kympillä käytetyt maitolasit, jotka tosin eivät olleet sopivan mittaisia. Kun isäni yritti leikata mittaa sopivammaksi, ensin lasiveitsellä, ja kun se ei onnistunut, rälläkällä, niin lasi rikkoutui tuhannen säpäleiksi. Se olikin panssarilasia, jota ei niin vain leikatakaan. Viimein ostimme lähistöltä Lasi-Turuselta mittaan leikatut kirkkaat lasit, hintaa tuli satanen ja muutama kymppi päälle. Ei paha.

Jos kaapit ovat erisyvyiset, askarrellaan sokkeli.
Itse paloista koottu keittiö alkaa saada muotoaan. Murukahvilla maalattu raakapontti- ja hirsiseinä välitilan lasin takana toimii mainiosti.
Ihan nätti keittiö. Täytyy jossakin vaiheessa julkaista kuva koko keittiöstä, hetkenä jolloin tiskivuoret ovat hiukan tämänhetkistä maltillisemmat.
Vanhan talon pääoven porrasrakennelmasta sirkkelöitiin pala pois…

…ja siitä saatiiin porras takaterassin ovelle.

Makuuhuoneen, eteisen ja lastenhuoneen kaapit ostettiin myös käytettyinä netin myyntipalstoilta. Vaimoni osaa hyödyntää menestyksekkäästi tori.fi -sivustoa ja Facebookin kirppisryhmiä, ja niiltä tehtiinkin hienoja löytöjä.

Tori.fi -kautta saatiin makuuhuoneeseen korkeat liukuovelliset kaapit, jotka oli teetetty edelliseen kohteeseen mittatilaustyönä.

Myimme purkutalosta muun muassa ikkunat ja ovet. Ilmoitimme netissä myös ilmaiseksi haettavista tarvikkeista ja ihmetykseksemme porukalle kelpasi vaikka mikä. Uskoisin, että tällä tavalla säästimme hiukan purkukustannuksissa. Täältä voi lukea purkuvaiheesta lisää.

Paljon tuli reissattua rautakaupoissa, sillä monenmoista tarviketta piti ostaa ihan uutena. Monessa kohtaa kilpailutus ja tarjouspyyntöjen vastaukset paljastivat edullisimman vaihtoehdon. Suuri etu oli rakennustilin avaaminen paikallisesta K-raudasta. Rakennustilin mukanaan tuomat alennukset löivät usein laudalta muut vaihtoehdot. Mutta esimerkiksi Byggmaxx oli usein erittäin kilpailukykyinen, kaikki Suomesta hommaamamme raakaponttilaudat sisäseiniin ostimme sieltä. Edullisesti saimme tarvikkeita myös timpurin kautta, koska hänellä oli diilit yhteen rautakauppaan.

Myös itse tekemällä ja talkoita pitämällä voi säästää, ja niin teimme, mutta siitä aiheesta ajattelin kirjoittaa toisen artikkelin myöhemmin.

Ikkuna-show

Kätevästi hirsitalotoimittaja Tender Ehitus OÜ:n kautta saimme tilattua hyvät ikkunat ja ulko-ovet taloomme. Ikkunat teki virolainen Aru Grupp. Paljon pyöriteltiin ja säädettiin ikkunatarjouksia, ikkunoiden kokoja ja muita ominaisuuksia sähköpostitse Tenderin ja Arun kanssa. Suomessa ikkunat ovat usein hyvin paksuja , Virolaiset ikkunat taas ovat lämpölasia ja niihin jää smyygeistä reilut ”ikkunalaudat” sisäpuolelle, kun itse ikkuna ei täytä paksuudeltaan koko aukkoa. Tämä ominaisuus oli mielestämme viehättävä ja käytännöllinen. Smyygi on siis ikkunarakenteen osa, joka täyttää ikkuna-aukon siltä osin, mikä itse ikkunalta jää täyttämättä. Nyt valmiissa talossa ikkunalaudoilla on ollut käyttöä viherkasvien paikkana ja yleishyllynä kaikenlaisille pikkutavaroille. Toinen hauska piirre on avattavien ikkunoiden tilt-and-turn-ominaisuus, eli ikkunan saa auki sekä sivusta, että yläreunasta kippaamalla. Pieni virhe tapahtui ikkunoiden u-arvojen suhteen. Tilasimme osan ikkunoista hiukan liian huonoilla u-arvoilla siihen nähden, miten ne oli etukäteen energialaskelmissa laskettu. Arulta olisi kyllä saanut paremmilla arvoilla olevia ikkunoita, heidän Nordic-sarjaansa. Nyt ainostaan osa ikkunoista tuli sitä sarjaa. Loppujen lopuksi talomme kuitenkin pääsi tavoitteena olleeseen B-energialuokkaan.

Aru Grupp -ikkuna paikoillaan. Yläpuolella reilu painumavara. Tässä vielä puuttuvat eristeet, teippaukset ja vuorilaudat.

Saunan ikkuna ja kodinhoitohuoneen ovi tilattiin Suomesta Pihlalta, sillä Arulta ei löytynyt EI 60 paloluokan ovea, jossa olisi läpinäkyvä reilunkokoinen lasi, eikä paloikkunaa, joka olisi kestänyt saunan lämpötilat ja täyttänyt samalla standardit. Tenderin miehet asensivat kaikki ulkoikkunat ja -ovet.

Palo-ovi Pihlalta.

Ikkunoiden yläpuolella oli alunperin reilut paunumavarat, n. 10cm. Vuodessa rako pieneni 5cm verran painumisen seurauksena. Ikkunoiden eristeenä on lampaanvillaa, mikä antaa periksi myös painumisen. Pohjoisseinien paloikkunoissa on lampaanvillan sijaan kivivillaa. Tenderin miehet teippasivat ikkuna-aukot tiiviiksi ulko- ja sisäpuolelta. Tässä käytettiin erilaisia teippejä eri kohdissa ikkunaa. Pääsääntöisesti ikkunan yläreuna oli teipattu hengittävällä teipillä molemmin puolin ja muut kohdat ilmatiiviillä teipillä. Huomasin, että ikkunoiden sivut jäivät näin kahden tiiviin teippikerroksen väliin. Olin ymmärtänyt, että myös ikkunoissa rakenteen pitäisi harveta ulospäin, se olisi kosteusteknisesti toimivaa. Juttelin asiasta vastaavan mestarin ja Tenderin Marguksen kanssa. Tender tulikin korjaamaan ikkunoiden ulkopuoliset teippaukset ikkunoiden sivuilta hengittävällä teipillä, ja näin rakenteesta tuli teknisesti parempi.

Päädyimme tilaamaan ikkunoiden ulkopuoliset vuorilaudat myös Tenderin kautta, joka teetti ne virolaisella alihankkijalla. Tahdoimme yksinkertaiset, hillityllä tavalla koristeelliset ikkunat ulospäin. Saimme Margukselta ehdotuksia eri malleista. Tender toimittaa taloja mm. Norjaan, jossa maku on ilkunanpielissä paljon paljon koristeellisempi kuin täällä Suomessa. Ensin saimmekin koristeleikkausten täyteisen ehdotuksen. Viimein löytyi hieno ja sopivan yksinkertainen tyyli. Myös näiden lautojen asennuksessa oli huomioitu talon painumisen mahdollistavat rakenteet.

Sopivan koristeelliset.
Pienessä ikkunassa vuorilaudat näyttävät hiukan massiisivisilta, mutta ihan jees.

Sisäpuoliset vuorilaudat ikkunoihin ja oviin asensimme itse n. 90 mm leveästä laudasta, jota sai rautakaupasta sekä valmiiksi maalattuna että puuvalmiina eli maalaamattomana. Ensin maalasimme listat itse tarkkaan valitulla terveellisellä maalilla ja sitten kun laudat loppuivat ja tuli kiire, ostimme valmiiksi maalattuja. Listoja olisi saanut myös halvempina mfd-versioina, mutta puuta suosiva linjamme ihan sitä sallinut. Vuorilautoja ei naulattu kiinni hirsiseiniin vaan, smyygilautoihin, jolloin hirsiseinä niiden takana pääsee painumaan.

Yksi sisäovi tuli hirsiseinään, siihen rakensin smyygit itse, kun karmien rakenne ei itsessään täyttänyt 250 mm syvää aukkoa. Jälleen apuna olivat ystäviltä saadut leveät hirsipaneelit. Tähänkin jäi kunnon painumavara oven päälle, jonka vuorilauta hienosti peittää.

Väliovien väliin tuli äänieristeeksi joko lampaanvillaa tai pellavaa ja vuorilauta päälle peitoksi.

Aru Grupp -ikkunoissa oli smyygit mukana, paitsi pohjoisseinän paloikkunoissa, joihin askartelimme smyygit itse. Myös väli-oviin sai askarrella smyygejä. Ystäviltä saatu hirsipaneeli oli tässä kohtaa ja muutamassa muussakin paikassa todella käyttökelpoista. Tästä yli 200 mm leveästä laudasta saatiin sirkkelöityä juuri sopivat pätkät.

Yksi episodi liittyi ikkunoiden karapuihin unohtuneisiin ruuveihin. Pienten paloikkunoiden kohdalla huomasin, että jotkut karapuut oli kiinnitetty ylempään hirteen ruuvilla. Näin ei pitäisi olla, koska se estää hirsien painumista ikkunan kohdalla. Karapuut kuuluu aina kiinnittää tästä syystä vain ikkuna-aukon alimpaan hirteen. Mieleeni tuli, ettei vaan sama virhe olisi tapahtunut muissakin ikkunoissa. Asia oli kuitenkin vaikea tarkistaa, kun muissa ikkunoissa oli smyygit paikoillaan. Sain Tenderiltä ohjeen tarkistaa asia käymällä hirren ja karapuun välinen kolo puukkosahalla läpi. Tämä tarkistus tehtiin suurimmalle osalle ikkunoita, mutta muista ikkunoista löytyi vain yksi unohtunut ruuvi. Hyvä niin. Puukkosaha hiukan rikkoi eristettä hirren ja karapuun välissä. Paikkasi n vahinkoa pellavariveellä.

Isäni ja äitini sisäikkunaa kiinnittämässä. Tämä tehokaksikko on tullut vuoden aikana raksalle auttelemaan useamman kerran.

Oma lukunsa oli parvelle tulevat sisäikkunat. Yritin kysellä niistä tarjousta yhdeltä palvelujaan aktiivisesti tarjoavalta suomalaisfirmalta, jonka myyntiedustaja tuli ihan paikan päälle mittaamaan paikkoja. Sain melko pian kuitenkin vastauksen, että tämän firman tarjonnasta ei meille sopivia sisäikkunoita löydykään. Viimein tilasimme Nummelasta Lasi-Turuselta laminoidut turvalasit, isä teki smyygit ja kiinnitti lasin äidin kanssa rimojen avulla paikoilleen. Toimiva ja edullinen ratkaisu.

Sisäikkuna paikoillaan. Tähän olisi tarkoitus tehdä vielä koristeristikko.

Joulu uudessa kodissa

Päätimme jo aikaa sitten, että kunhan saamme talon valmiiksi, niin ensimmäinen joulu vietetään sitten uudessa kodissa. Meillä on ollut tähän asti perinteenä lähteä jouluksi Pohjanmaalle sukulaisten luo, mutta nyt oli kyllin painava syy katkaista perinne ja jäädä nauttimaan hirsitalon jouluisesta tunnelmasta. Itselläni oli haaveena saada korkea kuusi olohuoneeseen, kun se nyt kerran on mahdollista. Ruskeat hirsiseinät halkeamineen ovat kyllä itsessäänkin hyvin jouluiset. On kiitollinen mieli siitä, että ollaan jo tässä vaiheessa eikä tarvitse alituiseen enää muuttaa.

Takkaleivinuuni on kuumana melkein päivittäin, leivottukin on jo muutaman kerran. Tiilerin Amanda on toiminut hyvin, tosin rappaukseen tuli halkeama. Se menee kuitenkin takuun pikkiin ja muurari tulee luultavasti verkottamaan ja rappaamaan uunin uudestaan lähiviikkoina.

Pitkin syystalvea olen tiivistellyt lampaanvillan kanssa varausten välejä ja halkeamia, joista tuntuu ilmaa vuotavan. Pakkassäällä kohdat on helpompi paikallistaa kuin muulloin. Toivottavasti tänä talvena tulisi kunnolla lunta, se auttaisi talon painumisen ja tiivistymisen kanssa. Viime talvi oli todella vähäluminen. Vielä on muutama muukin homma on talon kanssa tehtävänä, mietitään niitä sitten joulun jälkeen lisää. Lisää blogipostauksia on myös tekeillä, itseasiassa ollut jo aika pitkään, en ole saanut niitä vain viimeisteltyä vielä. Luvassa on muun muassa pohdintaa siitä, missä kannatti säästää ja kierrättää ja missä ei sekä kokemuksia ekologisista ja terveellisistä maaleista.

Lisätiivistystä ja ristikoiden maalausta

Lampaanvillalla lisäeristetään nurkkia.

Saimme hirsitalomme tehneen ja pystyttäneen Tenderin miehet päiväksi taloomme vielä tänä kesänä. Vajaa vuosi on siitä, kun he kävivät viimeksi. Silloin korjattiin ikkunoiden ulkopuolisia teippauksia ja asennettiin ulkovuorilaudat. Sen jälkeen jatkuivatkin sisähommat suomalaisten timpureiden, meidän itsemme ja talkooväen voimin. Tämän kesäisen visiitin tarkoituksena oli parantaa talomme ilmatiiveyttä. Ilmanvuotoraportin pohjalta parannettavaa oli nurkissa ja hirsien varauksissa. Toimitin raportin Tenderille ja kyselin, miten ilmantiiveyttä voisi parantaa. Tenderin pomo Margus kävikin tuomassa lampaanvillaa paketillisen terassillemme, kun olimme lomamatkalla ja ajatuksena oli, että sitä lisättäisiin tiivistystä kaipaaviin kohtiin. Yllättäen tällä viikolla selvisikin, että heidän Espoon työmaan asennus eteni niin sutjakasti, että pari työmiestä ehtisi tulla käymään talollamme. Oletin, että he vain säätävät talon painumispultit ja tarkistavat, miten talo on painunut ja neuvovat miten tiivistetään. Päivä alkoi ilmanvuotoraportin tarkastelulla todetaksemme, että nurkkien ilmatiiveyden parantaminen on paras keino.

Ilahduin suuresti, kun selvisi että miehillä onkin koko päivä aikaa työksennellä talollamme. Ja niin alkoikin tiukka aherrus: toinen tiivisti nurkkia sisältä ja toinen irrotti nurkkalautoja ulkoa ja tiivisti sieltä, lampaanvillalla. Myös följareiden pulttien reiät tiivistettiin uretaanivaahdolla. Se taitaakin olla ainoa paikka, jossa seinässämme on käytetty uretaania, muuten on menty hengittävillä villaeristeillä: hirsien välissä ja ikkunoiden välissä lampaanvilla, paloikkunoiden ympärillä kivivilla. Hiukan olen itse tiivistänyt joitakin kohtia pellavalla.

Päivä meni mukavasti. Työmiehet olivat iloisella mielellä ja toinen heistä totetisikin, että on tärkeää pitää asiakas tyytyväisenä. Kaikki nurkat tiivistettiin ja hiukan seiniäkin. Hienoa, että korjaukset tullaan tekemään, kun niihin on aihetta. Siitä 10 pistettä Tenderille. Oli hyvä, että nurkkalaudat irroitettiin, sillä selvisi myös että painumisen myötä osa niitä nurkissa pitävistä ruuveista oli katkennut. Nurkkalautojen asennuksen jälkeen vajaassa vuodessa talo oli painunut ainakin 30 mm. Arvelen, että pystytyksen jälkeen painumista on ollut kaikkiaan 70-80 mm. Sain päivän jälkeen vielä säkillisen lampaanvillaa, jolla voin itse tiivistellä, jos on tarvetta.

Epätäydelliset ilmanvuotoluvut kuuluvat tällaisen perinteisen hirsitalon alkuvaiheeseen. Painumisen myötä tilanne odotettavasti paranee, näin todettiin myös ilmanvuotoraportissa. Silti lisäeristys ja -tiivistys oli tarpeen. Vuotoa oli tavanomaista enemmän. Ainakin nurkkia tiivistellessä todettiin, että niissä oli liian vähän eristettä. Yksi syy ilmanvuotolukuihin on se, että meillä myös päätykolmio on hirttä. Usein hirsitalot tehdään niin, että päätykolmio on runkorakenteinen, mikä on on ilmatiiviimpi rakenne. Tenderinkin eräässä tällä tavoin tehdyssä talossa oli saatu todella hyvä ilmanvuotoluku. Ajattelin ensi talvena vielä katsella lämpökameran kanssa, mikä on tilanne nyt, kun on tiivistelty lisää. Ehkä muutaman vuoden päästä voisin tilata uudelleen tiiveysmittauksen.

(Kiitos vitsistä Sakari Valkama)
Tämän kesän hunaja odotti terassilla lampaanvillojen kanssa.

Tällä viikolla meillä on menossa sokkelin ristikoiden maalaustalkoot. Olen tehnyt Facebook-tapahtumia lukuisista talkoista, joita meillä on ollut vanhan talon purkamisen ja uuden rakentamisen myötä. On mahtavaa, että ystäviä on tullut auttamaan ja niin nytkin. Taloa ympäröivät ristikon teki isäni Risto viime kesänä ja tänä keväänä. Se tehtiin 30 mm x 32mm rimoista, jotka saatiin sirkkelöimällä 100 x 32 mm lankuista. Jostakin syystä, jota en enää muista, emme maalanneet rimoja etukäteen, vaan päätimme maalata ne ristikon valmistuttua. Melkoista nysväämistä on saada maalattua rimojen jokainen sivu. Olemme jo nyt edenneet aika hyvin ja viikon loppuun mennessä varmaan saadaan ulkopuolelta koko homma tehtyä. Sitten vain täytyy joku päivä kontata talon alla ja maalata myös sisäpuolelta. Maalina on Uulan Roslagin mahonki sävytettynä Tikkurilan värikartan Karhu -sävyllä.

Lisätiivistelypäivän päätteeksi innostuin tekemään laulun. Vaimo sanoi tätä Ylvis- tyyliseksi.

Muuttolupa!

Tätä kirjoittaessa on asuttu jo muutama viikko uudessa talossa. On kiitollinen mieli siitä, että ollaan jo tässä pisteessä. Paljon on kesken. Muutama niitä kuuluisia listojakin on laittamatta, joita kuulemma yleensä jää uusissa taloissa vaiheeseen, mutta vain muutama…

Väsynyttä muusikkohuumoria.
Vihdoinkin!

Koska rakennusvaihe on sisätöiden alettua pysynyt erittäin kiivaana, ei ole blogipostauksille riittänyt aikaa. Ajattelinkin tehdä useista rakennusvaiheista postaukset jälkikäteen. Olen kuitenkin dokumentoinut paljon, ja samalla blogi toimii ikäänkuin muistikirjana itselleni, mitä kaikkea tulikaan tehtyä. Instagramin puolelle olen omalle tililleni @mkknkl koostanut talon tarinoita. Olen yrittänyt perustaa blogillekin instagram-tiliä, mutta videotarinoiden siirto tililtä toiselle eri ole vielä onnistunut.

Tarkastusvaiheesen valmistautuminen oli kiivastempoista sekin. Selvisi muunmuassa että energiatodistus on päivitettävä ja tiiveysmittaus tehtävä. Tiiveysmittaus oli vielä vuosi sitten aloituskokouksen aikaan ollut vapaaehtoinen, mutta käytäntö Kirkkonummen kunnassa oli vuoden aikana muuttunut. Niinpä Uudenmaan Lämpökuvaus kävi yhtenä keväisenä päivänä toteamassa ilmanvuotolukumme, joka oli melko suuri. No energialaskelma pysyi edelleen B:ssä. Hirsisaumat vuotavat vielä, kun talo ei ole kunnolla laskeutunut. Varmaan vuotaisivat muutenkin jonkun verran. Hirsitalo ei ole pullo. Mutta tiiveys olisi hyväksi, joten tiivistelyä on luvassa.

Ilmanvaihtoon piti tehdä ilmamäärien säätö ja mittaus. Nuohouspalvelu Lehtinen kävi sen tekemässä hyvällä ammattitaitoisella meiningillä. Hiukan oli jännät paikat, kun Ewarco ilmanvaihto- ja hybridilämmityslaitteesta ei meinannut tuloilmapuhallin käynnistyä. Puhelinneuvonta kuitenkin toimi ja irti unohtuneet piuhat saatiin kytkettyä paikalleen ja laite hursisemaan. Ilmanvaihto säädettiin 4 litraa alipaineiseksi, eli ilmeisesti tosi vähän alipainetta. Alipaineisuutta ei nykysuosituksissa suositella, vaan ulko- ja sisäilman tasapaino on tavoite.

Ennen osittaista käyttöönottokatselmusta pidettiin LVI-katselmus. Siellä ainoa saamamme huomautus oli se, että keittiön kaappien alla vesieristeen tai kaukalon tulisi ulottua tarpeeksi eteen, jotta mahdolliset vuodot huomattaisiin.

Muutama päivä ennen osittaista lopputarkastusta käytiin vastaavaan mestarin kanssa läpi Lupapistettä ja lisättiin loputkin vaadittavat dokumentit sinne. Muun muassa kosteudenhallintasuunnitelma ladattiin. Onneksi olin alkanut täyttämään sitä jo alkuvaiheessa. Meidän tapauksessa kaikenlainen kosteusvaurioiden välttäminen oli sydämen asia, joten sitä osastoa tuli syynättyä erityisen tarkkaan eikä suunnitelma ollut mikään pelkkä muodollisuus.

Osittainen lopputarkastus meni sekin mukavasti, joskin jännitettiin uuden tarkastajan tarkkuutta. Mutta läpi meni muutamin huomautuksin. Täytyy vain printtailla viimeisimmät piirrustukset kansioon ja täydentää talon käyttöoppaaseen maalien ja muiden materiaalien laadut ja koodit ja muut detaljit. Onneksi on tullut otettua videoita ja kuvaa eri rakennusvaiheista, joten talomme on aika hyvin dokumentoitu. Tuon käyttöohjekirjan olisimme mielellämme ottaneet käyttöön jo alkuvaiheessa, ja täydentäneet sitä matkan varrella. Meille valkeni käyttöohjeen luonne vasta ihan viime metreillä. Luulimme, että se on jokin itse kyhätty nippu ohjeita, mutta sille olikin olemassa valmis täydennettävä kirja.

🙂

Raksahommien luonne on nyt muuttunut. Ennen raksalle lähdettiin, nyt työleirillä asutaan. Koronakevät ja raksahommat olivat sellainen kohtuullisen stressaava putki, että oli pakko katkaista se lähtemällä pariksi viikoksi lomalle ihan muihin maisemiin. Mutta on se hienoa välillä pysähtyä ja ihastella jykeviä hirsiseiniä ympärillä: tässä vaiheessa ollaan jo, meillä on terve koti.

Hengittävää eristettä Norjasta ja Fiskarsista

250 mm paksut hirsiseinät eivät kaipaa lisäeristystä, ylä- ja alapohja sen sijaan vaativat melkein puolen metrin kerrokset villaa. Vertailimme pitkään eri eristemateriaaleja keskenään. Meidän tapauksessa järkevintä oli käyttää hygroskooppisia eristeitä, eli sellaista jotka sitovat ja luovuttavat kosteutta, eli ”hengittävät”. Tässä tulevat kyseeseen orgaaniset tuotteet kuten pellava, hamppu, selluvilla, lampaanvilla, puru ja puukuitueriste. Näistä oli eräs ystävämme tehnyt myös vertailutaulukon, josta oli hyvä tarkastella ominaisuuksia. Ainakin puupohjaiset eristeet myös varastoivat ja luovuttavat lämpöä tasaten näin lämmönvaihtelua. Tällaista ominaisuutta ei esimerkiksi kivivillassa ole.

”Hengittävien” eristeiden kanssa käytetään diffuusioavointa ilmansulkua, joka päästää sopivassa määrin vesihöyryä läpi. Vesihöyrynvastuksen tulee olla kuitenkin 3-5-kertainen verrattuna eristeen ulkopuoleen, esim. tuulensuojalevyyn. Pitkään pähkäilimme myös ilmansulkua: verkkovahvistettu paperi, joka täyttäisi vesihöyrynvastuskertoimet, mutta sisältäisi jonkinsortin muovia verkkomuodossa — vaiko muoviton Paavo -perinneilmansulku, jota pitäisi laittaa 10 kerrosta, jotta vesihöyrynvastus olisi riittävä. Eräs muovia välttelevä tuttu oli ratkaissut yhtälön laittamalla kattoon eristettä vasten Paavon ja sen jälkeen kovalevyn. Päädyimme viimein verkkovahvistettuun Elt-Kraft ilmansulkupaperiin, jossa on nelikerrosrakenne. Vankkaa paperia, joka ei helposti repeile. Se toimitettin rakennukselle kätevästi villanpuhaltajien mukana.

Ilmansulkupaperi nostettu seinille.

Vertailussa olivat eristeen lämmöneristyskyky, sen sisältämät kemikaalit ja hinta. Loppusuoralle selvisivät kierrätyspaperista tehty selluvilla, jossa on palonestoaineena savi (esim.Termex Green) sekä Hunton puukuitueriste, jossa materiaalina on kuusi. Normaalissa selluvillassa on palonestoaineena runsaasti booria, jonka terveellisyydestä kiistellään. Siksi tahdoimme vältellä booria. Huntonissa booria on vain vähän jos lainkaan, siinä on luontaista palonestoainetta, jossa on typpeä ja fosforia. Savi palonestoaineena olisi toki myrkytöntä, mutta ratkaisu epäilytti sen vuoksi, että kierrätyspaperi ei itsessään välttämättä ole puhdasta – joku sanoi että joukossa voi olla pizzalaatikoita ja jopa pizzaa – ja boori on toiminut myös homeenestona tyypillisimmissä selluvilloissa. No, en tiedä pitääkö pizzatarina paikkansa. Eräs puhallusyrittäjä ainakin väitti, että kierrätyspaperin laatua valvotaan ja se on puhdasta. Mietimme kauan ja voiton vei Hunton, norjalainen puukuitueriste. Se vaikutti luotettavalta vaihtoehdolta vailla epämääräisyyksiä.

Kilpailutimme kolme puhallusfirmaa. Voiton vei Eloterm, Jim Mattssonin luotsaama yritys Fiskarsista. Hienosti homma hoitui kahdessa erässä: ensin puhallettiin alapohja, ja parin kuukauden päästä yläpohja. Työjärjestyksen vuoksi näin oli parasta. Alapohjan puhalluksen jälkeen timpurimme Ari asensi ilmansulun ja raakaponttilaudoituksen. Kun talossa oli lattia, pystyttiin operoimaan paremmin yläpohjan paperoinnit ja koolaukset, kun oli alusta, mille telineet pystyttää. Eikä puhallusfirma vaatinut kuin pienen lisähinnan siitä, että joutuivat käymään kaksi kertaa.

Eloterm rekkoineen. Eivät tosin laittaneet selluvillaa meille, vaan Hunton-puukuitueristettä.
Puhallus alkakoon
Ilmansulkupaperi ja raakapontti asennetaan.

Ennen yläpohjan puhallusta täytyi kaikkialle taloon viimeisen hirsikerran ja kattorakenteen väliin jäävän raon väliin asentaa levyvillaa. Sinne olisi ollut hankala saada puhallusvillaa. Nyt ainakin liittymäkohdat tuli eristettyä hyvin. Huntonilla mentiin edelleen. Ensin kuitenkin oli paikattava hirren päälle jäänyt rako, lisää siitä kuvissa alla.

Päädyissä päällimmäinen hirren ja kattorakenteen välistä paistoi päivä. Hiukan tämäkin aiheutti pähkäilyä ja sydämentykytystä. Ei kai ole tarkoituksenmukaista, että eristeen sekaan pyryttää talvisin ja kesäisin ampiaiset pääsevät kätevästi näistä raoista tekemään pesiään yläpohjaan?
Raitkaisuksi raot teipattiin sisäpuolelta 100-vuotta kestävällä Tescon vana -teipillä. Myöhemmin ehkä lisäksi tukimme välit talon ulkopuolelta tervatulla pellavalla.
Tämän jälkeen ylimmän hirren päälle asennettiin levyvilla.

Vinon katon lappeet puhallettiin ilmansulkuun tehtyjen reikien kautta ontelopuhalluksena. Vaakasuora osa tehtiin vintin puolelta vapaana puhalluksena.

Eikä siinä vielä kaikki! Yläpohjan oli piirretty 45 mm levyvilla vielä ilmansulun lämpimälle puolelle. Näin, jotta energiamääräykset täyttyisivät. Muuten kyllä tuntui aika turhalta kerrokselta, olihan villaa jo puolisen metriä muutenkin. Tosin, lisäkerros kuulemma auttaa siihen ettei kovilla pakkasilla kylmä hohkaa kattotuolien kohdalta. 45 mm Huntonia ei ollut myymälöissä, mutta sitä saatiin tilaamalla Norjasta. Espoon K-rauta voitti tarjouskilpailun ja ostimme levyvillat sen kautta. Tosin jälkeenpäin kuulin, että puhallusvillat toimittanut Eloterm olisi voinut toimittaa myös levyinä. Timpurimme Vilho ja Riku ampuivat levyt reunoistaan kiinni ruoteisiin isolla niittipyssyllä, koska levyjä oli vaikea saada pysymään muuten paikallaan. Pölisemisen estämiseksi myös tämän villakerroksen päälle tuli paperi, tällä kertaa tosin muoviton Remppa-rakennuspaperi, joka kylläkin repeili helposti. Vaihdoimme vahvempaan, muovittomaan Remppa-rakennuspahviin, joka pysyi paremmin ehjänä. Keittiön päälle timpurit tosin asensivat vahingossa toiseenkin kerrokseen Elt-Kraft -paperia. Haitanneeko tuo, diffuusioavointa sekin. Samaa Huntonin levyvillaa rakennuspaperin tai -pahvin kanssa tuli myös runkoväliseiniin äänieristeeksi.

Ilmansulun alapuolella 45 mm Hunton-levyvilla 48×48 rimojen välissä, päällä paperi ja 23 mm lautakoolaus.
45 mm Hunton-levyjä seinien äänieristeenä.

Create your website with WordPress.com
Aloitus