Aika rakentaa

Minulla on tapana innostua mitä erilaisimmista asioista. Talon rakentaminen ja sen aikana yhden ja toisen seikan väsääminen ja nikkarointi ovat kasvattaneet timpurin taitoja niin, että monenlainen rakentelu on alkanut kiinnostaa muutenkin. Hyötypuutarha-asiat ovat olleet pinnalla jo pidempään. Se taitaa olla suvun perintöä: isäni on koulutukseltaan puutarhuri ja isänisälläni oli Nikulan puutarha kasvihuoneineen Kälviällä. Kun monet muut sotien jälkeen alkoivat viljellä maata, oli isoisäni erilainen ja perusti kauppapuutarhan.

Netistä löytyi mielenkiintoisia artikkeleita ja videoita passiivisista lämmitystavoista kasvihuoneessa. Hirsitalomme hyödyntää myös passiivista maalämpöä osana Ewarco -hybridilämmitystä. Maalämpöputket kiertävät kolme kertaa talomme savimaassa, lämmittävät tuloilmaa talvella ja viilentävät kesällä. Kasvihuoneissa käytetään maailmalla, ainakin jenkkilässä, paljon ilmankiertoon perustuvaa passiivista lämmitystä. Maan alle kaivettuja salaojaputkia pitkin kiertävä ilma lämmittää maan kesällä ja vapauttaa lämpöä syksyisin ja keväisin, mikä pidentää kasvukautta. YouTubesta löytyy paljon videoita hakusanalla ”passive solar greenhouse”, Ground To Air Heat Transfer System (GAHT), Climate Battery, Earth Tubes, Subterranean Heating and Cooling System. Kanavia aiheesta löytyy ainakin Verge permaculture, St. Isidor’e Farm, Out of Ashes Farm. Minnesotan yliopistossa asiaa on myös tutkittu ja siitä löytyy mielenkiintoinen luento. Mielenkiintoinen video, toinen ja kolmaskin löytyy myös sitruksia kylmässä ilmanalassa, Nebraskassa, kasvattavasta vanhuksesta. Lisäksi ainakin Ceres– ja Growing Spaces -nimiset firma Amerikassa tekevät tällaisia kasvihuoneita. Luin myös taannoin artikkelin periaatteen mukaan rakennetusta kasvihuoneesta Suomessa, taisi olla TM rakennusmaailmassa. Linkkaan sen tähän kunhan löydän.

Nyt jo edesmenneen äidinisäni varatosta löytyi ikkunoita, joita pari vuotta sitten kävin mittailemassa. Niiden mittojen pohjalta suunnittelin vajaa 8 neliömetrin kokoisen kasvihuoneen. Runko tulee lehtikuusesta, sen myrkyttömyyden ja kosteudenkestävyyden vuoksi. Siperianlehtikuusen hankkiminen ei ollut mikään helpoin tehtävä, kun Ukrainan sodan vuoksi puun tuonti Venäjältä tyrehtyi. Sain kuitenkin haalittua tarvittavat lankut, osan kierrätettyinä tori.fi:stä ja osan Ylöjärven Puutoimesta, josta kakkosnelosta sai kesällä ihan kohtuuhinnalla.

Kesällä vuokrasin pienen kaivinkoneen, ja isäni kanssa kaivoimme noin metrin syvyisen kuopan pihallemme, asensimme kaksi piiriä putkia ja peitimme ne maalla. Mitoitin uretaanilevyt sillä tavoin, että ne jäisivät hiukan kasvihuoneen kehikon sisäpuolelle. Tämä onnistui melkein, ristimitta nimittäin liikahti ja levyt asentuivat hiukan vinoneliön muotoon. Olen mittaillut, että kehikko siihen kuitenkin saadaan, juuri ja juuri. Täytyy vain jollakin kekseliäällä tavalla tiivistää eristeiden ja kehikon alajuoksun sauma.

Ostin K-raudasta 65mm salaojaputkea. Reikäinen salaojaputki on siksi tärkeää, koska ilman kiertäessä tapahtuu kondensaatiota ja kosteuden täytyy päästä putkista pois. Putket tulivat kahteen piiriin, ensimmäinen noin 1100 mm ja toinen noin 500 mm syvälle.

Uretaanilevyjä sain lahjaksi työkaverilta, jolta oli jäänyt niitä yli. Niillä eristin maan alaisen lämpövaraston sivut. Ainoa järkevä keino perustaa kasvihuone tällaiseen tarkoitukseen ja savimaahan on ruuvipaalut tai maaruuvit. Tällä hetkellä on vielä puntarissa, hankinko paalut Stop Digging -nimisestä firmasta asennettuina, vaiko esimerkiksi K-raudasta.

Nyt on jo lokakuu ja olisi hienoa saada paalut maahan ja kehikko alulleen jo ennen lumen tuloa. Saa nähdä miten käy.

Hirsitalo painuu hiukan kasaan ajan myötä. Painumista tapahtuu yllättävän paljon, ainakin tällaisessa perinteiseen tapaan veistetyssä talossa, joka on tehty kokopuusta eikä yhteenliimatuista lankuista. Painumavarat yritettiin ottaa huomioon rakennettaessa, mutta ihan kaikkea ei osattu tai voitu ennakoida. Arvioisin, että talo on tällä hetkellä painunut lähemmäs 100 mm. Harmittaa, että en ole pitänyt tarkkaa kirjaa painumisen tahdista. Sen etenemisen kyllä huomaa sieltä täältä, välillä ikävien yllätysten myötä.

Ensimmäinen pystytyksen jälkeinen talvi 2019-2020 oli vähäluminen, mikä oli hyvä asia rakentamisen ja rakennustarvikkeiden säilyttämisen kannalta. Toinen talvi, 2020-2021, taas oli runsanluminen ja varmaankin juuri lumen paino katolla sai aikaan paljon painumista. Painumista odottelimmekin, sillä se auttaa myös ilmatiiveyteen, mikä ei mittauksissa saanut kovin hyviä lukemia. Myös kolmas talvi 2021-2022 oli runsasluminen.

Yläkerrassa kaikki hirsiseinän puolella olleet lattialistat ovat irtoilleet. Täytynee odotella vielä vuosi lisää painumista ja sitten naulata ne uudelleen kiinni.

Eikös kahvi kuulu juoda, eikä sutia seiniin?! Tähän tapaan totesi vastaava mestari, kun kerroin, että maalasimme tuvan seinät Pirkka-murukahvilla. No, se oli yksi ratkaisu meidän hengittävien maalien metsästyksessä. Tässä artikkelissa on asiaa lähinnä savimaalista, murukahvista ja raakaponttiseinän ominaisuuksista.

Savimaali kiehtoi meitä, koska savi materiaalina on hengittävää. Se sitoo ja luovuttaa kosteutta ja tekee näin hyvää hengitysilmalle. Savimaaleissa on jonkin verran erilaisia vaihtoehtoja. On jauheista sekoitettavia ja valmiita. Päädyimme Auron savimaaliin, sen ominaisuuksissa oli ainakin kauppiaan puheen mukaan monia muita savimaaleja parempi siivouksen kestävyys. Kun savea pyyhkäisee kostealla, se irtoaa helposti. Auro kestää tätä jonkin verran, vaikka kyllä pyyhkeellä senkin saa hinkattua pois.

Tahdoimme tehdä runkoväliseinätkin puusta. Kipsilevy ei innostanut kumpaakaan meistä, siihen on niin rasittava kiinnittää mitään. Ja kun puulinjalle lähdettiin ja hengittäviä rakenteita tavoiteltiin, niin tehdään se kunnolla.

Tilasin Tender Ehitus -firmasta, eli hirsitoimittajaltamme, myös väliseinien raakaponttilaudat. Ne olivat virolaista raakaponttia 120×18 kokoa, molemmilta puolilta höylättyä. Erona suomalaiseen raakaponttiin on se, että suomalaiset ovat höylättyä vain toiselta, usein vajaakanttiselta puolelta. Suomalaiset raakaponttilaudat ovat myös päätypontattuja, virolaiset eivät. Laudoista syntyi varsin nätin näköistä seinää. Tosin laudat kuivuivat sisällä hiukan liikaa ja taipuivat kuperalle. Sekään ei haitannut, seinään tuli mukava, aaltoileva kuvio. Kuinka ollakaan, virolaiset laudat riittivät vain noin puoleen seinistä, saimme niillä paraatipaikat päällystettyä, eli eteisen, olohuoneen ja muutaman muun tilan. Täytyi yrittää löytää Suomesta vastaavaa lautaa, mutta se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi ja kalliiksi. Loppujen lopuksi tyydyimme Byggmaxin 90×18 raakaponttilautaan, jonka hinta oli edullinen. Sillä laudoitettiin loput tilat ja sen asennuksessa käytimme kolmea eri tapaa: 1. Karhea puoli ulospäin ja hionta, 2. Karhea puoli ulospäin, ei hiontaa (piiloon tai sivummalle jäävät seinät), 3. Höylätty puoli ulospäin. Viimeisessä vaihtoehdossa täytyi karsia vajaakanttiset pois, joten kaikkia lautoja ei siihen voinut käyttää vaikka jälki oli muuten melko siisti.

Oksalakkaus, siinä tapahtui muutama harha-askel. Luin netistä, että paneelien oksankohdat voivat puskea maalin läpi ja ne olisi hyvä siksi käsitellä oksalakalla. Päätin käyttää siihen sellakkaa, jota kävin ostamassa maalikaupasta. Sellakka on luonnonmukaista ja se muodostaa hengittävän pinnan. Sellakka myydään hiutaleita. Ostin tummaa sellakkaa, sekoitin sitä etanolin kanssa, ja sillä litkulla käsittelimme oksankohdat. Kun sitten lautoja maalattiin, huomasimme että sellakkapaikat paistoivat valkoisen savimaalin läpi. Tarvittiin noin neljä kerrosta savimaalia, jotta sellakka ei enää näkyisi tummana länttinä maalin alta.

Kävin seuraavaksi ostamassa vaaleampaa keltaista sellakkaa, toiveissa ettei se jättäisi niin vahvoja jälkiä. Sekin paistoi läpi samaan tapaan kuin edellinenkin. Siispä päädyin tilaamaan Kymin palokärki -verkkokaupasta väritöntä sellakkaa, olihan edessä vielä myös kattopaneelien asennus ja maalaus eikä kattopaneeleita olisi kovin helppoa maalata 4-5 kertaa. Loput seinät jätettiin kuitenkin käsittelemättä oksalakalla ja niin jätettiin kattopaneelitkin, ihan sillä uhallakin että oksat puskevat joskus läpi, sen verran rasittavaa oli saada sellakkaa peittoon. Katsotaan, miten ajan kanssa käy. Nyt minulla on sitten kolmea erilaista sellakkaa varastossa.

Raakaponttilauta tekee melko tasaisen seinän, siinä ei ole ”normaalille” ponttipaneelille tyypillistä profiilia. Vaikka laudat pyrkisi asentamaan tiiviisti, puu elää ja rakoja syntyy. Niitä yritimme näkyvimmillä paikoilla täyttää Auron seinätasoitteella. Melko pitkään lopputulos näytti mukavan tasaiselta, mutta muutettuamme taloon asumaan, puun eläminen jatkui ja lautojen saumat alkoivat irvistellä hiukan ja tasoite halkeilla. En näin jälkeenpäin ihmettele, ettei missään ole tullut vastaan vastaavaa tapaa käsitellä raakaponttiseinää. Nyt on edessä kolme vaihtoehtoa: nyhtää lautojen raoista halkeillut tasoite pois ja maalata raot kerroksella savimaalia, ohuella pensselillä – tai sitten laittaa lisää tasoitetta, hioa ja maalata ja toivoa että lautojen eläminen tasoittuisi. Kolmas vaihtoehto on antaa seinien vain olla sellaisinaan, mukavan rouhean näköisinä.

Käsittelimme hirsiseinät tuvan puolella Pirkka-murukahvilla, mikä antoi hirsille kauniin ruskean sävyn. Tavoittelimme sävyä, joka syntyisi muuten parin kymmenen vuoden ajan patinoinnin myötä. Emme jaksaneet odottaa niin kauaa, joten sudimme kahvit seinään. Samalla menetelmällä kuulemma tummennetaan uusia hirsiä, kun niitä vaihdetaan vanhoihin taloihin vanhojen hirsien sekaan. Tummennus toimii hyvin, siihen vain jää helposti vesiroiskeista jälki. Jäljen kyllä saa kyllä kahvilla uudelleen sutien häivytettyä. Pikkuvessassa roiskeiden määrä on kuitenkin valtava ja seinässä on paljon pieniä täpliä. Maalasimme keittiön raakaponttiseinän murukahvilla ja siitä tuli erittäin tyylikäs, koska se käyttäytyy kuultomaalien tavoin, jättää puun pinnan kuviot näkyviin.

Saunan seinien ja kattojen paneeleihin tuli Uulan Ilona saunakuulto tumman ruskealla sävyllä ja käsittelimme myös saunan hirsiseinän samalla värillä. Pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen hirsiseiniin sekä kattopaneeleihin tuli Uulan saunakuultoa kuultovalkoisella sävyllä.

Rakennusprojetkissa eurot ovat tiukilla, ja niitä palaa ennakoitua enemmän. Näin olimme kuulleet, ja siltä alkoi vaikuttamaan jo projektin alkuvaiheessa. Siksi mietimme säästökohteita ja yritimme kierrättää niin paljon kuin mahdollista. Kierrättämisellä voi säästää, mutta säästäminen voi myös kostautua niin, että rahaa kuluukin enemmän. Senkin koimme kantapään kautta.

Jemmasimme purkutalostamme yhtä ja toista. Hometalosta jouduttiin hävittämään jonkin verran hajuja imenyttää irtaimistoa, osa voitiin puhdistaa ja käyttää. Yhden talven lämmitimme purkutalon puilla evakkokämppäämme, mutta joitain rakenneosiakin voitiin hyödyntää uudisrakennuksessa. Aiemmin blogissa oli jo juttua alapohjan vasojen käytöstä terassin kaiteina.

Vanhan talon saunan ovi karmeineen kävi sellaisenaan uuden talon saunaan. Rapsutin vanhan talon piipusta irti hienoja kivilaattoja, joita hyödynsimme uuden saunan piipun verhoilussa. Joskin timpurin työaikaa ja sitä myötä meidän euroja kului vanhojen laastien poistamiseen.

Kantapään kautta opimme, että LVI-välineiden kierrättämisestä voi tulla jopa lisäkuluja. Purkuvaiheessa ajattelimme säästää vanhan talon vessanpöntön. Se oli kuitenkin liimattu niin tiukasti lattiaan, ettemme saaneet sitä irti. Suurena purkupäivänä pyysimme kaivinkonekuskia irrottamaan pöntön, ja kyllähän se massiivisella kauhalla hyvin irtosikin. Tallensimme istuimen odottamaan varaston puolelle. Kun asennuksen aika tuli, putkimies totesi sen mekanisimien kuitenkin olevan rikki. Tori.fi:n kautta hankimme pari muuta käytettyä pönttöä, jotka olivat onneksi kunnossa. Hanojen kanssa oli erityisen paljon säätöä. Vanhan keittiömme tiskiallas ja hana sopivat uuteen keittiöömme, mutta varastossa ollessaan hana oli kuivunut eikä siitä enää ollut mihinkään. Tämänkin toteamiseen ja kokeiluun kului putkimiehen aikaa ja meidän rahaa. Tiskipöydän viemäriliitoksissa oli vanhaa standardia, johon ei ollut enää tiivisteitä myytävänä. Uuden tiivisteen putkimies askarteli Motonetistä löytämästämme roiskeläpän kumista. Vessan allaskaappi löytyi käytettynä tori.fi:stä. Siihen putkimiehemme löysi hyvän hanan. Joitakin altaita ja hanoja ostimme ihan kaupastakin. Vaikea sanoa, säästimmekö näissä loppujen lopuksi. Ainakin yritys oli kova.

Keittiössä onnistuimme säästämään ja lopputuloksesta tuli varsin oivallinen. Alunperin olimme budjetoineet noin 10 000 € keittiöön, mutta selvisimme noin 1700 €:lla. Löysimme käytettynä keittiön, josta saimme muutaman kaapin ja ennenkaikkea hienot täysipuiset kaapinovet. Ne hiottiin ja maalattiin. Osa kaapeista ostettiin Ikeasta. Uudet vetimet tilattiin. Oma hommansa oli saada toimimaan Ikean kaapit ja käytetyt Puustellin kaapit keskenään. Mitat poikkesivat toisistaan. Rakentelin siis lankuista sokkeleita sekä ala- että yläkaappeihin. Melkoista näpertämistä, ja aikaa paloi. Mutta rahaa säästyi tällä kertaa! Induktioliesi löytyi käytettynä, jääkaappi vanhasta talostamme. Keittiön välitilan lasien kanssa kuljimme yrityksen ja erehdyksen tietä. Saimme muutamalla kympillä käytetyt maitolasit, jotka tosin eivät olleet sopivan mittaisia. Kun isäni yritti leikata mittaa sopivammaksi, ensin lasiveitsellä, ja kun se ei onnistunut, rälläkällä, niin lasi rikkoutui tuhannen säpäleiksi. Se olikin panssarilasia, jota ei niin vain leikatakaan. Viimein ostimme lähistöltä Lasi-Turuselta mittaan leikatut kirkkaat lasit, hintaa tuli satanen ja muutama kymppi päälle. Ei paha.

Makuuhuoneen, eteisen ja lastenhuoneen kaapit ostettiin myös käytettyinä netin myyntipalstoilta. Vaimoni osaa hyödyntää menestyksekkäästi tori.fi -sivustoa ja Facebookin kirppisryhmiä, ja niiltä tehtiinkin hienoja löytöjä.

Myimme purkutalosta muun muassa ikkunat ja ovet. Ilmoitimme netissä myös ilmaiseksi haettavista tarvikkeista ja ihmetykseksemme porukalle kelpasi vaikka mikä. Uskoisin, että tällä tavalla säästimme hiukan purkukustannuksissa. Täältä voi lukea purkuvaiheesta lisää.

Paljon tuli reissattua rautakaupoissa, sillä monenmoista tarviketta piti ostaa ihan uutena. Monessa kohtaa kilpailutus ja tarjouspyyntöjen vastaukset paljastivat edullisimman vaihtoehdon. Suuri etu oli rakennustilin avaaminen paikallisesta K-raudasta. Rakennustilin mukanaan tuomat alennukset löivät usein laudalta muut vaihtoehdot. Mutta esimerkiksi Byggmaxx oli usein erittäin kilpailukykyinen, kaikki Suomesta hommaamamme raakaponttilaudat sisäseiniin ostimme sieltä. Edullisesti saimme tarvikkeita myös timpurin kautta, koska hänellä oli diilit yhteen rautakauppaan.

Myös itse tekemällä ja talkoita pitämällä voi säästää, ja niin teimme, mutta siitä aiheesta ajattelin kirjoittaa toisen artikkelin myöhemmin.

Kätevästi hirsitalotoimittaja Tender Ehitus OÜ:n kautta saimme tilattua hyvät ikkunat ja ulko-ovet taloomme. Ikkunat teki virolainen Aru Grupp. Paljon pyöriteltiin ja säädettiin ikkunatarjouksia, ikkunoiden kokoja ja muita ominaisuuksia sähköpostitse Tenderin ja Arun kanssa. Suomessa ikkunat ovat usein hyvin paksuja , Virolaiset ikkunat taas ovat lämpölasia ja niihin jää smyygeistä reilut ”ikkunalaudat” sisäpuolelle, kun itse ikkuna ei täytä paksuudeltaan koko aukkoa. Tämä ominaisuus oli mielestämme viehättävä ja käytännöllinen. Smyygi on siis ikkunarakenteen osa, joka täyttää ikkuna-aukon siltä osin, mikä itse ikkunalta jää täyttämättä. Nyt valmiissa talossa ikkunalaudoilla on ollut käyttöä viherkasvien paikkana ja yleishyllynä kaikenlaisille pikkutavaroille. Toinen hauska piirre on avattavien ikkunoiden tilt-and-turn-ominaisuus, eli ikkunan saa auki sekä sivusta, että yläreunasta kippaamalla. Pieni virhe tapahtui ikkunoiden u-arvojen suhteen. Tilasimme osan ikkunoista hiukan liian huonoilla u-arvoilla siihen nähden, miten ne oli etukäteen energialaskelmissa laskettu. Arulta olisi kyllä saanut paremmilla arvoilla olevia ikkunoita, heidän Nordic-sarjaansa. Nyt ainostaan osa ikkunoista tuli sitä sarjaa. Loppujen lopuksi talomme kuitenkin pääsi tavoitteena olleeseen B-energialuokkaan.

Saunan ikkuna ja kodinhoitohuoneen ovi tilattiin Suomesta Pihlalta, sillä Arulta ei löytynyt EI 60 paloluokan ovea, jossa olisi läpinäkyvä reilunkokoinen lasi, eikä paloikkunaa, joka olisi kestänyt saunan lämpötilat ja täyttänyt samalla standardit. Tenderin miehet asensivat kaikki ulkoikkunat ja -ovet.

Ikkunoiden yläpuolella oli alunperin reilut paunumavarat, n. 10cm. Vuodessa rako pieneni 5cm verran painumisen seurauksena. Ikkunoiden eristeenä on lampaanvillaa, mikä antaa periksi myös painumisen. Pohjoisseinien paloikkunoissa on lampaanvillan sijaan kivivillaa. Tenderin miehet teippasivat ikkuna-aukot tiiviiksi ulko- ja sisäpuolelta. Tässä käytettiin erilaisia teippejä eri kohdissa ikkunaa. Pääsääntöisesti ikkunan yläreuna oli teipattu hengittävällä teipillä molemmin puolin ja muut kohdat ilmatiiviillä teipillä. Huomasin, että ikkunoiden sivut jäivät näin kahden tiiviin teippikerroksen väliin. Olin ymmärtänyt, että myös ikkunoissa rakenteen pitäisi harveta ulospäin, se olisi kosteusteknisesti toimivaa. Juttelin asiasta vastaavan mestarin ja Tenderin Marguksen kanssa. Tender tulikin korjaamaan ikkunoiden ulkopuoliset teippaukset ikkunoiden sivuilta hengittävällä teipillä, ja näin rakenteesta tuli teknisesti parempi.

Päädyimme tilaamaan ikkunoiden ulkopuoliset vuorilaudat myös Tenderin kautta, joka teetti ne virolaisella alihankkijalla. Tahdoimme yksinkertaiset, hillityllä tavalla koristeelliset ikkunat ulospäin. Saimme Margukselta ehdotuksia eri malleista. Tender toimittaa taloja mm. Norjaan, jossa maku on ilkunanpielissä paljon paljon koristeellisempi kuin täällä Suomessa. Ensin saimmekin koristeleikkausten täyteisen ehdotuksen. Viimein löytyi hieno ja sopivan yksinkertainen tyyli. Myös näiden lautojen asennuksessa oli huomioitu talon painumisen mahdollistavat rakenteet.

Sisäpuoliset vuorilaudat ikkunoihin ja oviin asensimme itse n. 90 mm leveästä laudasta, jota sai rautakaupasta sekä valmiiksi maalattuna että puuvalmiina eli maalaamattomana. Ensin maalasimme listat itse tarkkaan valitulla terveellisellä maalilla ja sitten kun laudat loppuivat ja tuli kiire, ostimme valmiiksi maalattuja. Listoja olisi saanut myös halvempina mfd-versioina, mutta puuta suosiva linjamme ihan sitä sallinut. Vuorilautoja ei naulattu kiinni hirsiseiniin vaan, smyygilautoihin, jolloin hirsiseinä niiden takana pääsee painumaan.

Aru Grupp -ikkunoissa oli smyygit mukana, paitsi pohjoisseinän paloikkunoissa, joihin askartelimme smyygit itse. Myös väli-oviin sai askarrella smyygejä. Ystäviltä saatu hirsipaneeli oli tässä kohtaa ja muutamassa muussakin paikassa todella käyttökelpoista. Tästä yli 200 mm leveästä laudasta saatiin sirkkelöityä juuri sopivat pätkät.

Yksi episodi liittyi ikkunoiden karapuihin unohtuneisiin ruuveihin. Pienten paloikkunoiden kohdalla huomasin, että jotkut karapuut oli kiinnitetty ylempään hirteen ruuvilla. Näin ei pitäisi olla, koska se estää hirsien painumista ikkunan kohdalla. Karapuut kuuluu aina kiinnittää tästä syystä vain ikkuna-aukon alimpaan hirteen. Mieleeni tuli, ettei vaan sama virhe olisi tapahtunut muissakin ikkunoissa. Asia oli kuitenkin vaikea tarkistaa, kun muissa ikkunoissa oli smyygit paikoillaan. Sain Tenderiltä ohjeen tarkistaa asia käymällä hirren ja karapuun välinen kolo puukkosahalla läpi. Tämä tarkistus tehtiin suurimmalle osalle ikkunoita, mutta muista ikkunoista löytyi vain yksi unohtunut ruuvi. Hyvä niin. Puukkosaha hiukan rikkoi eristettä hirren ja karapuun välissä. Paikkasi n vahinkoa pellavariveellä.

Oma lukunsa oli parvelle tulevat sisäikkunat. Yritin kysellä niistä tarjousta yhdeltä palvelujaan aktiivisesti tarjoavalta suomalaisfirmalta, jonka myyntiedustaja tuli ihan paikan päälle mittaamaan paikkoja. Sain melko pian kuitenkin vastauksen, että tämän firman tarjonnasta ei meille sopivia sisäikkunoita löydykään. Viimein tilasimme Nummelasta Lasi-Turuselta laminoidut turvalasit, isä teki smyygit ja kiinnitti lasin äidin kanssa rimojen avulla paikoilleen. Toimiva ja edullinen ratkaisu.

Päätimme jo aikaa sitten, että kunhan saamme talon valmiiksi, niin ensimmäinen joulu vietetään sitten uudessa kodissa. Meillä on ollut tähän asti perinteenä lähteä jouluksi Pohjanmaalle sukulaisten luo, mutta nyt oli kyllin painava syy katkaista perinne ja jäädä nauttimaan hirsitalon jouluisesta tunnelmasta. Itselläni oli haaveena saada korkea kuusi olohuoneeseen, kun se nyt kerran on mahdollista. Ruskeat hirsiseinät halkeamineen ovat kyllä itsessäänkin hyvin jouluiset. On kiitollinen mieli siitä, että ollaan jo tässä vaiheessa eikä tarvitse alituiseen enää muuttaa.

Takkaleivinuuni on kuumana melkein päivittäin, leivottukin on jo muutaman kerran. Tiilerin Amanda on toiminut hyvin, tosin rappaukseen tuli halkeama. Se menee kuitenkin takuun pikkiin ja muurari tulee luultavasti verkottamaan ja rappaamaan uunin uudestaan lähiviikkoina.

Pitkin syystalvea olen tiivistellyt lampaanvillan kanssa varausten välejä ja halkeamia, joista tuntuu ilmaa vuotavan. Pakkassäällä kohdat on helpompi paikallistaa kuin muulloin. Toivottavasti tänä talvena tulisi kunnolla lunta, se auttaisi talon painumisen ja tiivistymisen kanssa. Viime talvi oli todella vähäluminen. Vielä on muutama muukin homma on talon kanssa tehtävänä, mietitään niitä sitten joulun jälkeen lisää. Lisää blogipostauksia on myös tekeillä, itseasiassa ollut jo aika pitkään, en ole saanut niitä vain viimeisteltyä vielä. Luvassa on muun muassa pohdintaa siitä, missä kannatti säästää ja kierrättää ja missä ei sekä kokemuksia ekologisista ja terveellisistä maaleista.

Saimme hirsitalomme tehneen ja pystyttäneen Tenderin miehet päiväksi taloomme vielä tänä kesänä. Vajaa vuosi on siitä, kun he kävivät viimeksi. Silloin korjattiin ikkunoiden ulkopuolisia teippauksia ja asennettiin ulkovuorilaudat. Sen jälkeen jatkuivatkin sisähommat suomalaisten timpureiden, meidän itsemme ja talkooväen voimin. Tämän kesäisen visiitin tarkoituksena oli parantaa talomme ilmatiiveyttä. Ilmanvuotoraportin pohjalta parannettavaa oli nurkissa ja hirsien varauksissa. Toimitin raportin Tenderille ja kyselin, miten ilmantiiveyttä voisi parantaa. Tenderin pomo Margus kävikin tuomassa lampaanvillaa paketillisen terassillemme, kun olimme lomamatkalla ja ajatuksena oli, että sitä lisättäisiin tiivistystä kaipaaviin kohtiin. Yllättäen tällä viikolla selvisikin, että heidän Espoon työmaan asennus eteni niin sutjakasti, että pari työmiestä ehtisi tulla käymään talollamme. Oletin, että he vain säätävät talon painumispultit ja tarkistavat, miten talo on painunut ja neuvovat miten tiivistetään. Päivä alkoi ilmanvuotoraportin tarkastelulla todetaksemme, että nurkkien ilmatiiveyden parantaminen on paras keino.

Ilahduin suuresti, kun selvisi että miehillä onkin koko päivä aikaa työksennellä talollamme. Ja niin alkoikin tiukka aherrus: toinen tiivisti nurkkia sisältä ja toinen irrotti nurkkalautoja ulkoa ja tiivisti sieltä, lampaanvillalla. Myös följareiden pulttien reiät tiivistettiin uretaanivaahdolla. Se taitaakin olla ainoa paikka, jossa seinässämme on käytetty uretaania, muuten on menty hengittävillä villaeristeillä: hirsien välissä ja ikkunoiden välissä lampaanvilla, paloikkunoiden ympärillä kivivilla. Hiukan olen itse tiivistänyt joitakin kohtia pellavalla.

Päivä meni mukavasti. Työmiehet olivat iloisella mielellä ja toinen heistä totetisikin, että on tärkeää pitää asiakas tyytyväisenä. Kaikki nurkat tiivistettiin ja hiukan seiniäkin. Hienoa, että korjaukset tullaan tekemään, kun niihin on aihetta. Siitä 10 pistettä Tenderille. Oli hyvä, että nurkkalaudat irroitettiin, sillä selvisi myös että painumisen myötä osa niitä nurkissa pitävistä ruuveista oli katkennut. Nurkkalautojen asennuksen jälkeen vajaassa vuodessa talo oli painunut ainakin 30 mm. Arvelen, että pystytyksen jälkeen painumista on ollut kaikkiaan 70-80 mm. Sain päivän jälkeen vielä säkillisen lampaanvillaa, jolla voin itse tiivistellä, jos on tarvetta.

Epätäydelliset ilmanvuotoluvut kuuluvat tällaisen perinteisen hirsitalon alkuvaiheeseen. Painumisen myötä tilanne odotettavasti paranee, näin todettiin myös ilmanvuotoraportissa. Silti lisäeristys ja -tiivistys oli tarpeen. Vuotoa oli tavanomaista enemmän. Ainakin nurkkia tiivistellessä todettiin, että niissä oli liian vähän eristettä. Yksi syy ilmanvuotolukuihin on se, että meillä myös päätykolmio on hirttä. Usein hirsitalot tehdään niin, että päätykolmio on runkorakenteinen, mikä on on ilmatiiviimpi rakenne. Tenderinkin eräässä tällä tavoin tehdyssä talossa oli saatu todella hyvä ilmanvuotoluku. Ajattelin ensi talvena vielä katsella lämpökameran kanssa, mikä on tilanne nyt, kun on tiivistelty lisää. Ehkä muutaman vuoden päästä voisin tilata uudelleen tiiveysmittauksen.

Tällä viikolla meillä on menossa sokkelin ristikoiden maalaustalkoot. Olen tehnyt Facebook-tapahtumia lukuisista talkoista, joita meillä on ollut vanhan talon purkamisen ja uuden rakentamisen myötä. On mahtavaa, että ystäviä on tullut auttamaan ja niin nytkin. Taloa ympäröivät ristikon teki isäni Risto viime kesänä ja tänä keväänä. Se tehtiin 30 mm x 32mm rimoista, jotka saatiin sirkkelöimällä 100 x 32 mm lankuista. Jostakin syystä, jota en enää muista, emme maalanneet rimoja etukäteen, vaan päätimme maalata ne ristikon valmistuttua. Melkoista nysväämistä on saada maalattua rimojen jokainen sivu. Olemme jo nyt edenneet aika hyvin ja viikon loppuun mennessä varmaan saadaan ulkopuolelta koko homma tehtyä. Sitten vain täytyy joku päivä kontata talon alla ja maalata myös sisäpuolelta. Maalina on Uulan Roslagin mahonki sävytettynä Tikkurilan värikartan Karhu -sävyllä.