Kasvihuonetyömaa on odottanut syksyn ajan perustusta. Jo aikaa sitten tulin siihen tulokseen, että harkoista tai betonista en ala perustusta tekemään tähän saviseen ja märkään maahan, vaan ruuvipaalut olisivat ainoa järkevä perustamistapa. Tarjouksia kyselin sekä rautakaupasta, että Stop Digging -nimisestä firmasta, jonka mainos tuli vastaan sosiaalisessa mediassa. Sain kuulla kauhutarinoita siitä, kuinka raskasta ja miltei mahdotonta on käsipelillä rautakangen avulla saada ruuvipaaluja maahan. Etenkin niin pitkiä paaluja, mitä ajattelin. Routarajan alle oli päästävä ja kasvihuone on pienen penkereen päällä, syvälle on ulotuttava. Toki on olemassa koneita siihen hommaan ja niitä olisi voinut vuokrata. Paljon pohdin ja pähkäilin. Stop Digging on konsepti, jossa tuote käydään asentamassa paikan päällä siihen koulutettujen ammattilaisten toimesta. Se houkutteli. Kasvihuoneessani on passiivisen maalämmön vuoksi uretaanilevykehikko, mutta sen ristimitta hiukan heittää, minkä vuoksi paalut pitää laittaa täsmälleen oikeille kohdille, että alajuoksut saadaan jotenkin mahtumaan suhteessa uretaanilevyihin. Osaisinko itse olla kyllin tarkka?
Sain idean tarjota kaupallista yhteistyötä Stop Diggingingille, kirjoittelenhan tästä projektista muutenkin ja toitotan sitä sosiaalisessa mediassa. Sovimme siis, että kerron somessa ja blogissani asennuksesta ja saan siitä hyvästä hiukan alennusta. Oli helpoittavaa antaa tämä tarkkuutta ja voimaa vaativa työ ammattilaisten käsiin. Sen voisin tähän kärkeen sanoa, että minkä hinnassa Stop Digging häviää rautakaupan ruuvipaaluille, sen se kätevyydessä ja nopeudessa voittaa.

Marraskuisena aamuna kello kahdeksan kurvasi Stop Digging-pakulla pihaamme Aleksanteri Forssasta. Hänellä oli kyydissään kaikki asentamiseen tarvittavat tykötarpeet. Pian pihalle saapui myös Kimi Stop Digging Suomen toimistolta, ja vähän ajan kuluttua paikalle pyyhälsi vielä kaksi miestä yhdestä aitafirmasta. He tulivat toviksi tutustumaan Stop Digging -konseptiin, josko se olisi vaihtoehto betonisille aidanperustuksille. Normaalisti asennus hoituu yhdellä asentajalla, mutta nyt paikalla oli aika liuta ihmisiä. Enimmäkseen työn hoiti kuitenkin Aleksanteri otteella, josta näki, että on muutama ruuvi tullut ennenkin asennettua.

Hiukan punastellen esittelin vinksottavan uretaanihäkkyräni sekä sen päällä olevan ristimittahäkkyrän ja niiden perusteella arvioimani nurkkien paikat. Voin kuvitella, että samanlainen olo voisi olla jollakin aloittelevalla biisintekijällä, joka soittaa biisinsä minulle: samanaikainen häpeä ammattilaisen edessä ja toisaalta ylpeys siitä mitä on tehnyt. No, rennolla otteella ja asiakasta väheksymättä Aleksanteri ja Kimi saivat visiostani kiinni ja mittaaminen linjalankojen kanssa alkoi.

Kuvassa on linjalangat ja ruuvin paikka. Sekä ristimittahäkkyrä ja uretaanihäkkyrä.
Seuraavaksi lyötiin piikillä esireikien esireiät ja porattiin sitten varsinaiset esireiät maahan hervottoman pitkällä poranterällä. Se helpotti itse ruuvien asennusta, mikä hoitui Stop Digging -yrityksen itse kehittelemällä koneella.


Autossa oli myös 2000 mm pitkiä ruuveja mukana, niistä näkyy kuvassa päät. Alunperin ajattelin, että nurkat tulisivat noilla pidemmillä paaluilla, mutta Kimi ja Aleksanteri olivat sitä mieltä, että 1600 mm pitkät ovat riittäviä meidän kohteessa.

Ruuvit uppoavat nätisti maahan ja samalla tiivistävät maaperää porautuessaan, kiinnittyen paikalleen lujasti. Tämä on maaruuvien etu verrattuna leveälapaisempiin ruuvipaaluihin, jotka toimivat ikäänkuin porana ja jättävät jälkeensä isomman reiän. Kuulosti aika uskomattomalta, mutta maaruuvit menevät läpi jopa betonista, joten juurien ja pienten kivien ei pitäisi pahasti haitata niiden porautumista.
Stop Digging on ruotsalainen firma. Heidän keskuspaikkansa- ja varastonsa on Helsingborgissa. Firma toimii useassa maassa, muun muassa Yhdysvalloissa, Alankomaissa ja Uudessa Seelannissa. Joissakin maissa täytyy ulottua kymmenien metrien syvyyteen, Suomessa riittävät yleensä parimetriset ruuvit.

Paalujen päihin kiinnitettiin L- raudat, joissa on noin 50 mm säätövaraa sivuttaissuunnassa, mikä auttaa asettelemaan alajuoksua.

Lopuksi Aleksanteri suoristi paalujen päät linjaan sekä laittoi L-raudat laserin kanssa samaan korkoon. Niiden päälle olen suunnitellut laittavani kaksi 45×95 -lehtikuusilankkua rinnakkain alajuoksuksi, ja siitä kasvihuone sitten kohoaa ylöspäin. Jännittävää.

Kello oli noin varttia vaille yksitoista, kun homma oli valmis, ja Kimi ja Aleksanteri lähtivät seuraaviin kohteisiin. Vajaassa kolmessa tunnissa oli perustus tehty. Paku kurvasi pihasta, kyljessään teksti: Maaruuvi joka korvaa betoniperustukset.