Viimeiset viilaukset ennen kuin talo saapuu

”Hullun hommaa tämä rakentaminen, en suosittelisi kenellekään”, näin olen sanonut muutamalle viime päivinä. Aikataulun hektisyys, pitkät illat tontilla, lyhyet yöunet, siinä syy hajoiluuni. Mutta on tämä myös hienoa! Talo etenee ja tulee todelliseksi vaihe vaiheelta. Ja tiistaina sitten saapuu Tenderin porukka hirret mukanaan. Jee!

Talo valmiina lähtöön. Kuva: Margus Soidla

Kun teräsputkipaalut oli lyöty, niin täytyi etsiä joku katkaisemaan ne sopivaan mittaan. Eläkkeellä oleva sukulaistimpuri Erkki kollegaeläkeläisystävänsä Pekan kanssa tulivat hätiin ja rälläköivät paalut antamaani korkeuteen. He myös nikkaroivat uunin ja piipun perustuksen betonilaatan muotin. Mahtavaa avuliaisuutta ja talkoohenkeä sai taas ihmetellä. Sitä on tämän projektin tiimoilta sadellut sieltä täältä. Sydäntä lämmittää ihmisten myötätunto hometalotaisteluiden keskellä ja nyt niiden jälkeen, kun saadaan rakentaa uutta.

Selvisi, että Erkki ja Pekka eivät ennätä raudoittaa. Piirrustukset oli, mutta itse en ollut kuuna päivänä raudoittanut. Muistin työpaikalla, että yksi opiskelijani on ollut betonifirmassa töissä. Mikko Kanto olikin innokas tulemaan kanssani raudoittamaan, ja siinä menikin aikaa useampi ilta, kun terästä väännettiin ja pähkäiltiin, miten eri kiinnitykset ja tuennat toteutetaan. Perustussuunnittelija Kai Help oli kuitenkin neuvoineen saavutettavissa, samoin vastaava mestari Peter Ekström. Kaitsu lainasi myös raudanvääntimen ja surrikoukun (vehje, jolla rautalanka kierretään kiinnitettäessä teräksiä toisiinsa). Raudoitus alkoi valmistua ja tilasin Rudukselta 3 kuutiota betonia. Betonikonkari Mikko sitten levitteli kuran ja tasaili sen muottiin.

Rudus tuo betonin, alhaalla betonimestari Mikko

Kun katselin piirrustuksia, niin säikähdyksekseni huomasin, että olin leikkauttanut paalut väärään korkoon. Ne olivat jääneet noin 5,5 cm liian korkealle. Ei auttanut muuta kuin itse katkaista uudestaan kaikki paalut. Kuutena päivänä tuli piippailtua tasolaserin kanssa tontilla ja kulmahiomakoneen katkaisu- ja hiomalaikka lauloivat. Viimein …tadaa!… kaikki paalut tulivat 2mm tarkkuudella oikeaan korkeuteen! Siihen on hyvä laittaa talo päälle.

Eikä siinä vielä kaikki…Paaluhattujen säätö oikeille paikoilleen x-ja -y -akselilla vinksautti aivot useampaan otteeseen. Täytyyhän niiden olla myös vertikaalisesti kohdillaan, jotta talo osuu niiden päälle. Paaluhatut ovat 200x200mm teräslevyä. Porautin niihin paikallisella pajalla 4 ruuvinreikää kuhunkin, 150 x 100 suorakaiteen muotoon. Ruuveilla hattu porataan hirsiin kiinni. Tarkemittauslista kertoi, kuinka kohdalleen kukin paalu on mennyt lyötäessä. Poikkeama voidaan korjata paaluhatun paikkaa siirtämällä, varaa siihen on joitakin senttejä. Pähkäilin, miten saan paaluhatut oikeille kohdilleen. Ensin piirsin niiden pohjaan x-y-koordinaatiston, jonka perusteella laskin paalun oikean paikan hatussa. Toinen tapa osoittautui kätevämmäksi: mittailin naapurin kanssa tontilla hattuja kohdilleen suoraan paaluihin. Loppujen lopuksi paaluhattujen paikka määräytyi kolmannella tavalla: hitsauspäivänä, kun linjalangoilla ja ristimitan avulla laitoimme hatut suoriin riveihin. Melkoinen pähkäily tämäkin oli. Hommasta jälkiviisastuneena olisin tehnyt linjalankaviidakon etukäteen ja mittaillut kaikki rauhassa sen avulla paikoilleen.

Yksi pähkäily paaluhattujen kanssa

Paaluhatut hitsasi kiinni Marko Nikolajev Veikkolasta. Urakkaan meni pari päivää. Mittamiehenä hääri kanssani isäni Risto, joka tuli Keski-Pohjanmaalta pariksi päivää tontille auttelemaan. Vastaava mestari kontrolloi vielä ristimitat, joissa oli hiukan poikkeamaa. Poikkeama oli kuitenkin niin, pientä, että hän totesi, että kyllä talo tuohon päälle saadaan vekslattua. Hiukan kyllä jännittää huominen, kun hirret saapuvat. Paalut maalattiin vielä 2-komponenttimaalilla.

Marko hitsaa paaluhatut paikoilleen

Kun rälläköi, raudoittaa ja tilaa betonia ensimmäistä kertaa elämässä, niin tällainen muusikonretku tuntee itsensä ihan astetta miehekkäämmäksi. Ehkä se on jokin perinnetietoisuus: kunnon mies on aina muinoinkin rakentanut perheelleen talon. Mutta joo, pakon edessä oppii kaikenlaista taitoa. On tällä kääntöpuolensakin: lapset iltaisin kaipaavat isiä kotiin ja yhteinen aika vaimon kanssa on vähäistä. Ollaan kuitenkin samassa veneessä ja viedään hommaa eteenpäin yhdessä, se on hienoa.

Tänään vielä sähkömies käy laittamassa sähköt puutarhavajaan ja Pasi Kuikka Oy tuo työmaavessan. Sitten vielä pientä säätöä ja jätteiden vientiä. Ja huomenna on suuri päivä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: