Aika rakentaa parisuhdetta

Jostain kuulin, että talonrakentaminen menneinä vuosina ollut yksi suurimmista avioeron syistä. Nykyään se on kuulemma Facebook. Alunperin ostimme talon sillä ajatuksella, ettemme tahtoneet raksaelämän rasitusta tuoreelle avioliitollemme. Talo kuitenkin osoittautui homeiseksi, päädyimme purkamaan sen ja tässä sitä ollaan: rakentamisvaiheen rasittavissa syövereissä.

Meille tarjoutui aivan oikeaan aikaan mahdollisuus osallistua Parempi avioliitto ry:n leirille viime heinäkuussa. Leiri antoi mahdollisuuden pysähtyä keskustelemaan puolison kanssa olennaisista aiheista ja kuulemaan inspiroivia alustuksia. Leiri pidettiin Levillä. Lapin maisemat olivat ihan mukavaa vaihtelua hirsiseinän tuijottelulle, vaikka mieltä kohottavaa sekin on. Suosittelemme lämpimästi: parempiavioliitto.fi. Leirin jälkeen löysimme Masalasta avioparipiirin, joka toimii samalla sabluunalla: alustus ja ryhmäkeskustelut. Vaikkei aviokriisiä ole vielä pukannut, on yhteinen aika vähissä ja suhteen hoitamiseen varattu aika ollut todella hyväksi tämän ressaavan vaiheen keskellä.

Blogin kirjoittelu on jäänyt raksakiireiden jalkoihin. Yritän parantaa julkaisutiheyttä. Tämä sisätöiden vaihe on työläs ja hidas…Mutta seuraavassa postauksessa siitä lisää.

”Kuin peitepuikko finnin päällä”— Kuinka valita maali hirsitaloon?

Tenderin miehet lähtivät noin viikoksi. Sillä aikaa pähkäilimme talon väriä Tikkurilan värikartta apunamme. Rakennusluvassa olimme määritelleet talon väriksi kartanonkeltaisen peittomaalin Virtasen värikartan mukaan. Vuoden mittaan mielemme kuitenkin muuttui kuullotteen suuntaan. On kiva, että puun kuviot näkyvät läpi elävästi eivätkä peity. Selvitin kunnasta, että värin värin vaihto ei ole ongelma, kunhan ei mitään liian ympäristöstä pomppaavaa väriä valita, vaikkapa pinkkiä, kuten jossakin kohua herättäneessä iltapäivälehden jutussa oli kerrottu tehdyn.

Talo vielä ilman maalia.Hän ruskettuu.

Kävin hakemassa Suomen luonnonmaalien myymälästä Tuusulasta pari koepurkkia Pihkatex -kuullotetta sävytettynä Tikkurilan väreillä sekä yhden Tervatex -purkin. Pihkatexin eduksi myyjä sanoi sen, että maalattavaa pintaa ei tarvitse käsitellä etukäteen erikseen puunsuoja-aineella, vaan sallittu määrä myrkkyjä on laitettu jo suoraan kuullotteeseen. Oli kyllä hyvä testata värejä rakennukselta yli jääneisiin puupaloihin, sillä esitteiden värinäytteet eivät kerro koko totuutta. Eri sävytteet nimittäin käyttäytyvät eri tavoin esimerkiksi oksankohdissa. Myös eri valaistusolosuhteet oli hyvä kokeilla, toinen väri näytti mukavalta auringossa, mutta räikeältä varjossa, joku toinen toisinpäin. Kävimme hakemassa pari testipurkkia lisää K-raudasta Valtin kuullotteeseen sekoitettuna ja Värisilmästä Roslagin mahonkia sekä Virtasen 3 öljyn kuullotetta eri sävyin, kun sopivaa sävyä ei tuntunut löytyvän. Testailu jatkui. Pidimme Tikkurilan väristä Ruoko, mutta sen käyttäytyminen oksankohdissa teki likaisen yleisvaikutelman. Oksankohdat vihersivät ikävästi muuten mukavan vaaleanruskeanoranssissa värissä. Sora ja Pihka taas olivat sävyinä mukavan hillittyjä, mutta hieman liian peittäviä. Molemmat käyttäytyivät oksankohdissa kuin peitepuikko naamassa olevan finnin päällä. Oksankohdat eivät korostuneet mukavasti, vaan hiukan liian siloitellusti peittyvät. Pouta oli sävynä raikas, ensin ajattelimme että se olisi jopa liian räikeä. Se oli hiukan Ruokoa kirkkaampi, muuten aika lähellä sitä. Ratkaisevaa oli käyttäytyminen oksankohdissa, se oli luonnollisen oloista. Puun kuviot eivät liioin peittyneet eivätkä värjäytyneet likaisiksi. Poutaan päädyimme siis.

Tender kävi pikaisen parin päivän pyrähdyksen tontillamme viimeistelemässä muutamat asennukset. Myös yksi Pihlan ikkuna ja ovi ehtivät tontille juuri ennen miesten lähtöä, ja ne ehdittiin laittaa paikoilleen.

Päätös kuullotteesta tuli kaksi päivää ennen maalaustalkoita. Pähkäilin Virtasen 3 öljyn kuullotteen ja Pihkatexin välillä. Molemmat olivat luonnonöljypohjaisia, ja sillä tavoin herättivät luottamusta. Lopulta päädyimme Virtasen 3 öljyn kuullotteeseen ja valkoisiksi tulevissa nurkka- ja räystäslaudoissa Virtasen 4 öljyn maaliin. Netistä etsimme referenssejä ja kokemuksia, ja Virtasesta löytyi hyvin näyttöä. Mietimme myös, pitäisikö hirsikehikko käsitellä vielä Virtasen Homeentappajalla, mitä suositeltiin maalikaupassa. Olihan kehikon ulkopuoli jo käsitelty Beckers puunsuojalla tehtaalla. Lopulta Tenderin mielipiteen rohkaisemana jätimme kehikon käsittelemättä, räystäät sen sijaan kesittelimme Homeentappajalla, sillä niitä ei tehtaalla ollut käsitelty.

Hurjan kokoiset nurkkalaudat maalattiin Virtasen 4 Öljyn maalilla.

Olen huomannut, että monet jättävät kehikon maalamatta ensimmäisenä vuonna. Toisena vuonna maali jo tarttuisi paremmin. Esimerkiksi Uulan Roslagin Mahongissa suositellaan joko vuoden odotusta ennen maalausta tai pinnan karhentamista. Tenderin suositus kuitenkin oli, että asiakas maalaisi kehikon 6 kk kuluessa pystytyksessä.

Maalaustalkoisiin saapui kivasti porukkaa. Kaikille riitti telineitä ja pensseleitä. Korkea talo toi omia haasteitaan. Välillä tuli ikävä henkilönostinta, mutta kaikesta selvittiin rakennustelineiden, tikkaiden ja maalisudin jatkovarren kanssa.

Tenderin paluu

Timpurien toisen vierailun aiheina olivat kattotiilet, alapohja, ikkunat ja terassit. Työt saatiin siihen pisteeseen, että voitiin pitää runkokatselmus.

Tiilet nostellaan katolle.

Tenderin porukan takaisin tultua alkoi tohina työmaalla viiden työmiehen voimin sekä ylhäällä katolla että alhaalla talon alla ja niin myös sen sivuilla. Tällä kertaa porukan pomona oli Tenderin toinen omistaja Kaldi. Hänen rento huumorinsa ja ”Are you happy?” -kysymykset loivat mukavaa tunnelmaa työmaalle. Tuttu Tormihoone -firman nosturiauto kuskeineen oli paikalla vain ensimmäisenä päivänä. Sen kyydissä saapuivat kattotiilet, ikkunat, alapohjan tuulensuojalevyt, terassien kattotarpeet ja kasa raakaponttilautaa talon sisätöitä varten. Hänen lähdettyään neljän miehen joukko jäi ahkeroimaan tontille. Isolla porukalla he saivat paljon aikaan.

Kattotiilet pinoina katolla.

Katon rakenne ylhäältä alas on: Monier -merkkiset tummanharmaat betonitiilet, 45 mm ruoteet, korotusrimat, Icopal Superbase bitumihuopa, raakaponttilauta, 98 mm tuuletusrako – päätypoikasten kohdalla 25mm!!, Hunton puukuitulevy, kattoristikot ja (puukuitueriste 425-500 mm, ilmansulkupaperi, koolaus, 45 mm villaa, rakennuspaperi, koolaus, kattolaudat). Suluissa olevia ei ole vielä asennettu paikalle.

Kattotiilet ladottiin paikalle ja Tender asensi myös tippapellit sekä seinällenoston pellitykset. Seinälle nostossa kyseessä ovat kohdat jossa matalampi katto liittyy korkeamman osan seinään. Seinälle noston pituus on Suomessa määritelty 300 mm, mutta mukana oli pellit 180 mm nostoa varten. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun virolainen ja suomalainen standardi poikkesivat toisistaan. Tenderin toisen vierailun yhteyteen saatiin sovittua myös rakennusvalvonnan edellyttämä runkotarkastus, jossa tarkastetaan kantavat rakenteet ennen kuin niitä aletaan peittää. Tarkatuksen yhteydessä keskusteltiin myös seinälle noston korkeudesta. Tender lupasi tehdä lisäpellityksen loppukesästä, jotta määräykset täyttyvät. Seinälle nostohan on noin korkea lähinnä talvella pyryttävän lumen vuoksi. Vinon katon seinällenosto hirsiseinään on taitoa vaativa työ. Siinä täytyy sahata kolo pellin taitetulle yläpäälle sisälle hirsiseinään, jottei vesi valu seinän ja pellin väliin tai matalamman katon eristeisiin hirsien varausten raoista. Etukuistin kohdalla vielä selvitämme, onko seinälle noston oltava siinäkin 300 mm, vai riittääkö nyt laitettu 180 mm.

Pellin seinälle nosto.

Savupiipun juuren aluskatteen piipulle nostot ja pellit sille asensi Tender, mutta itse piipun pellityksen ja piippuhatun teki paikallinen peltisepänliike Tinker’s. Hirsitalon katto painuu alaspäin, mutta savupiippu pysyy paikoillaan. Siksi piipun yläosan peltien täytyy olla alaosan päällä teleskooppimaisesti.

Viikolla vieraili myös sähkömiehemme Antti Räisänen AR-Urakoinnista. Hänen kanssaan vedettiin piuhoja hirsiporauksiin. On huomioitava, että tietyt osat talosta painuvat ajan myötä alaspäin ja tietyt eivät. Piuhoille täytyy paikoin jättää painumavaroja. Sähkömies myös veti pihavaloille ja talon sähköille kaapelit aiemmin asennettuihin maaputkiin. Myös muurari kävi rappaamassa piipun.

Terassit pystytettiin, osittain paikan päällä soveltaen, sillä rakennekuvat eivät kertoneet ihan kaikkea. Minulta kyseltiinkin aina välillä mielipiteitä millä tavoin tahdoin eri yksityiskohdat tehtävän. Täytyi selvittää ja päättää millainen valokate takaterassille tulee, sekä sen profiilikorkeus. Vastaavan mestarin suosituksesta päädyimme Icopal Fastlock Uni -katteeseen. Meille itsellemme jäi vielä terassin portaiden ja kaiteiden nikkarointi sekä laudoitus. Terasseista tuli oikein mainioita tähän mennessä. Etenkin etuterassista tuli yhden Tenderin timpurimestarin upea taidonnäyte paksuinen parruineen ja taidokkaasti tehtyine jiireineen. Tenderin porukan hyvä työmoraali ja pyrkimys tehdä kunnon jälkeä tuli taas todistettua.

Etukuistin runko.
Etukuisti aluskate asennettuna.

Ikkunat ja ulko-ovet asennettiin paikoilleen, etuovea lukuunottamatta. Niiden väliin tuli lampaanvillaa eristeeksi, ja tiivistys tapahtui teippaamalla yläreunaan tuulensuojateippi ja muihin kohtiin ympärille höyrynsulkuteippi – sekä ulko- että sisäpuolelle. Ikkunat ja ovet tulivat Aru Gruppilta Virosta lukuunottamatta saunan ikkunaa ja kodinhoitohuoneen ovea, jotka tulivat Pihlalta Suomesta. Naapuria lähimmät ikkunat ja ovi ovat EI 30 paloluokkaa ja siksi niiden väliin tulee eristeeksi kivivillaa. Aru Gruppin ikkunat ovat lämpölasia, ja ikkuna on lähellä seinän ulkokuorta, jolloin sisäpuolelle jää mukava ikkunanlauta. Tuuletusikkuna ovat ”tilt and turn”- mallia, eli ne aukeavat sekä sivulle että yläreunastaan.

Ikkunoiden yläpuolella on muutaman sentin painumavara.

Talon alle asennettiin Huntonin 25 mm tuulensuojalevyt, samanlaiset kuin yläpohjassa. Niiden päälle on hyvä myöhemmin puhallella puukuitueristeet.

Yhden pähkäilyn aiheutti yläpohjan tuuletus päätypoikasten kohdalta. Rakennekuvissa on merkitty eristeiden yläpuolisen tuulensuojalevyn päälle 98 mm tuuletusrako. Räystäät toteutettiin päätypoikasilla, joiden johdosta päädyissä yläpohjan rakenne poikkesi muusta talosta noin 90 cm matkalla. Säikähdin, kun huomasin, että päätypoikasten kohdalla tuuletusrakoa oli vain 25 mm. Kun asiaa selvitettiin, niin tuo tuuletusrako oli puuttunut kokonaan rakennekuvista. Tätä ollut huomannut aiemmin missään vaiheessa kuvia katsellessani. Tender oli kuitenkin lisännyt pienen raon, hyvä siis että tuli edes jonkinlainen rako. Mietimme eri vaihtoehtoja päätypoikasten tuuletuksen tehostamiseksi. Rakennesuunnittelija ehdotti päätyihin ylimääräisiä tuuletusaukkoja, jotka sitten toteutimmekin. Nyt luulisi yläpohjan tuuletuksen olevan kunnossa. Ilma kulkee alhaalta räystäiltä tuuletusrakoa pitkin n. 2,5 m matkan, reilu 2 m matkalla talon harjalla tuuletustilaa on enemmänkin. Ilma poistuu kolmen harjatuuletusputken kautta sekä yhteensä kuuden päädyissä olevien lisäämiemme tuuletusreikien kautta.

Lisätyt tuuletusreiät.

Viikon työskentelyn jälkeen juhannus lähestyi ja porukan täytyi kiiruhtaa laivaan jo torstaina, sillä perjantain laivat olivat jo täyteen buukattuja juhannuksen viettoon lähtevistä muista virolaisista työntekijöistä. Hiukan jäi vielä viimeisteltävää.

Piiputusta

Savuiippu aiheutti pään vaivaa alusta loppuun. Nyt se siinä kuitenkin töröttää komeana – työn, tuskan ja taistelujen tuloksena. Niin, ja myös sinnikkyyden, hyvän työasenteen ja talkooapujen hedelmänä. Mutta, kuinka kaikki kävikään?

Tutustuimme eri takkaleivinuuni- ja piipputarjouksiin jo hyvissä ajoin. Saimme Tiileriltä tarjouksen Amanda -takkaleivinuuniista ja tiilipiipusta. Jostakin minulle tuntemattomasta syystä Uunisepät sai hankkeestamme myös vihiä ja tarjosi vastaavia ratkaisuja. Kilpailun voitti Tiileri hinnan ja tiilipiipun lämpöä varaavan ominaisuuden vuoksi.

Tästä se alkaa.

Rakennekuvia tutkiessani en löytänyt mistään piipun mittoja. En löytänyt niitä myöskään Tiilerin tilausvahvistuksesta. Alkoi vaivata kysymys siitä, mahtuuko tilattu piippu paikalle. Siispä otin rakennesuunnittelijalta selville rakennekuvan mitat, ne olivat 393×799. Soitin Tiilerille ja sieltä sain tiiliharkkohormin mitat 435×730. Vaikka mitat poikkesivat toisistaan, tilattu piippu mahtuisi paikalle, vahvisti rakennesuunnittelija. Kun kattotuoleja asennettiin, varmistin Tenderiltä, että mitat sopivat, vain pari välipohjan lankkua piti asentaa 6,2 cm seinään päin poikkeuksena kuvien mitoista. Varmistin muurarilta, että näin hormi mahtuisi 1 cm rappauksineen paikalle. Muurari kävi myös paikan päällä varmistamassa tilanteen.

Oma lukunsa oli piipun perustus. Valetun betonilaatan päälle piti piipulle rakentaa harkoista korotus. Selvittelin eri tahoilta, tarvitaanko harkkopinon päälle vielä rakennekuvissa esitetty betonikansi, vai voiko suoraan harkkojen päälle muurata. Muurarin ja perustussuunnittelijan siunauksella muurasimme isäni kanssa paikalle Siporex-harkot ohutsaumalaastilla ilman betonikantta. Siporex-harkkoihin, tarkemmin Ytong-merkkisiin, päädyimme leca-harkkoja paremman lämmöneristyksen vuoksi.

Tenderin väki oli lähtenyt ensimmäisen 12 päivän rutistuksensa jälkeen vajaaksi viikoksi Viroon, jolle ajalle ajoitin piipun muurauksen. Roudasimme viikonlopuksi avuksi tulleiden vahnempieni kanssa tiilet sisälle taloon. Maanantaiaamuna muurari Timo Palo saapui sommittelemaan tiiliä viikonloppuna muuraamamme harkkopinon päälle. Harmiksemme totesimme, että niistä tiilistä ei saada tehtyä sellaisenaan piippua, joka täyttäisi palomääräykset. Piippu tulisi liian lähelle kattotuoleja. Tiilitoimitus ei siis sisältänytkään tiiliharkkoja, vaan normaaleja reikätiiliä, tilausvahvistuksessa tosin ilmaistuna vain koodina NRT75 pinnoitettava / JST2 270 x 130 x 75. Enhän tietystikään ei-asiantuntijana osannut huomata etukäteen ristiriitaa tiilitoimituksen koodilitanian ja puhelussa mainitun tiiliharkkohormi -tuotteen välillä enkä laskea toimituksen tiilistä hormin mittaa. Siitä ei muurarikaan osannut etukäteen varoittaa, koska hänen Tiileriltä saamassa työmääräyksessä luki myös tiiliharkkohormi. Muurari soitti Tiilerille, samoin minä, itse hyvin tuohtuneena sekaannuksesta.

Muuraustelineet viriteltyinä väliseinärunkojen väliin.

Mietittiin tulisivatko korvaavat tiilet parin päivän päästä, vai sahattaisiinko osasta tiilistä palat pois, jotta piippu saataisin oikeisiin mittoihin. Päädyttiin sahaukseen vesisahalla. Muurarin ja tiilerin pomon myötävaikutuksella sekaannuksesta ei tullut kuitenkaan minulle lisäkustannuksia, vaikka vesisahan vuokrasta tuli heille kuluja ja muurarin lisätyöstä lisätunteja. Toki minulle tuli myös muutama tunti lisätyötä, kun sahasin 140:stä tiilestä 5 cm pois jokaisesta. Onneksi yksi Veikkolan ystävistä tuli talkooavuksi kantamaan tiiliä paikasta toiseen sahausiltana, muuten olisi mennyt yömyöhään.

Kohta piippu lävistää katon.

Itse muuraus tapahtui kolmena päivänä maanantaista keskiviikkoon. Timo Palo leppoisan positiivisen asenteensa ja rautaisen muurarin ammattitaitonsa kanssa teki hyvää jälkeä. Jälkeenpäin piipun pellittäjä, pitkän linjan ammattilainen hänkin, kehui, ettei ole nähnyt niin suoraa ja hyvin tehtyä piippua pitkään aikaan. Kiire oli ja välillä hermot olivat kireällä itse kullakin, kun päivät venyivät ja kello tikitti. Ylimääräinen tiilten sahaus vei ainakin puoli päivää ylimääräistä aikaa, mikä piti kiriä kiinni työskentelemällä myöhään. Tiukoista tilanteista selvittiin ja leppoisuus vallitsi jälleen.

Piippua ylöspäin muuratessa täytyi työskennellä ainakin viidessä eri korkeudessa, joten erilaisia telineitä viriteltiin ja rakenneltiin. Myös tiilet piti saada ylös muurarin luokse ja viimeisessä vaiheessa katolle. Talkoilevat ystävät olivat tässäkin paikallaan ja itse häärin myös apumiehenä sen mitä päivätöiltäni ehdin.

Tiilet ja telineet katolla.

Yhdentoista aikaan keskiviikkoiltana piippu oli viimein muurattu. Juurikin ajallaan, kun torstaina Tenderin miehet saapuivat klo 10.30 asentamaan kattotiiliä. Huhhuh. Siivoilin paikkoja rutistuksen jälkeen, mutta en enää puolen yön aikoihin väsymykseltäni uskaltanut kiivetä katolle purkamaan muuraustelineitä. Jätin sen ja yli jääneiden tiilten alasheittelyn seuraavaan aamuun. Sen verran piipussa olin.

Säältä suojaan

Hirsikehikko kohosi nopeaa. Kehikon kasaamisen aikaan alettiin laittaa myös alapohjavasoja paikoilleen, koska väliseinärungot lepäisivät niiden päällä. Aloituspäivästä tiistaista perjantaihin oli paikalla 5 miestä. Perjantaina nostettiin loput kattotuolit paikoilleen. Tenderin pomo Margus sekä nosturiautokuski Tormihoone-nimisestä firmasta lähtivät pois, ja kolme miestä jäi paiskimaan töitä seuraavaan perjantaihin saakka.

Oli juhlallista katsoa, kun talo kohosi silmissä. 3D-kuvissa talo näytti sympaattisen pieneltä, mutta luonnossa vaikutelma on aika massiivinen. Liekö syynä korkea perustus ja paksut hirret? Jykevät hirret ovat saaneet ihailevia kommentteja paikan päällä käyneiltä. Ovathan ne toki hienoja. Sukulaismies, joka oli tehnyt pitkän uran suomalaisten hirsitalojen parissa, sanoi ettei tuollaista hirttä saa Suomesta. Olisiko näin? Onhan käsinveistofirmoja toki joitakin Suomessakin.

Väliseinärungot oli tehty pitkälle valmiiksi jo Virossa, mikä osaltaan nopeutti asennusta. Useat puuosat oli myös pätkitty valmiiksi.

Työmiehillä oli tähtäyspisteessä saada talo nopeasti säältä suojaan. Ja toki se omaa mielenrauhaakin lisäsi, kun aluskate oli viimein asennettu eikä runko enää muutamien yösateiden syystä suotta kastunut. En varmaan ole seurannut niin tiiviisti säätiedotuksia pitkään aikaan, kuin pystytyspäivinä. Rakennusvalvonta edellytti kosteudenhallintasuunnitelmaa. Sellaisen laadin netistä löytyneen hyvän aiheesta kertovan nettisivun esimerkin mukaan. Myös Tenderiltä rakennusvalvonta edellytti kosteudenhallinnan vastuuhenkilöä, jollaiseksi yksi työmiehistä nimettiin.

Kosteudenhallinta sisältää rakennusaikana sen, että rakennustarvikkeet peitellään pihalla pressuilla tai muoveilla ja pidetään irti maasta. Samoin runko peitellään päivän päätteeksi, tai ainakin sen kriittiset kohdat, esim. hirsitappien aukot, joihin vesi voisi jäädä seisomaan. Alapohjan kannatinhirret muodostivat yhdessä alajuoksujen kanssa eräänlaisen kaukalon, jossa vetiset sahanpurut muhivat sateen jälkeen. Seikka häiritsi niin, että putsasin sahanpurut pois. Onneksi sateiden jälkeen oli monta aurinkoista päivää, jolloin nuokin paikat pääsivät hyvin kuivumaan. Hirsi on materiaalina hyvin kuivuvaa, siksihän sen valitsimmekin hometalotaisteluiden jälkeen. Pieni määrä sadetta rakennusvaiheessa ei siksi haittaa. Mutta kyllä silti kannattaa suojata sateelta sen mitä vain voi.

Torstai-iltana ennen kuin miehet lähtivät Viroon, tarjosimme heille savukala-aterian pihalla juhlistaaksemme välietappia. Olihan yksi suuri urakka saatu päätökseen: talo sateelta suojaan.

Talo kohoaa vauhdilla

Tender tuli ja ryhtyi heti hommiin ripeällä otteella. Tiistaiaamun laivalla saavuttuaan, he suuntasivat Veikkolan teollisuuskiinteistöjen parkkipaikalle, jonne olin sopinut tavaran väliaikaisen säilytyspaikan. Suuri kiitos teollisuuskinteistöjen Holmbergille tästä mahdollisuudesta. Millään ei tontillemme olisi kaikki mahtunut kerralla. Parkkipaikalta hirsiä haettiin sitten kuorma kerrallaan. Tonttimme on pieni, mutta onneksi tien toisella puolella olevalle naapurin nurmikentälle sai myös jättää tavaraa. Hirsipaketteja laskettiin talon liepeille, josta sitten nosturiauto nosteli hirsi kerrallaan paikoilleen.

Tuttu mies musahommista, Ville Huuri, tuli kameransa kanssa dokumentoimaan tätä suurta päivää. Kasaus on sen verran herkullinen paikka myös timelapse-otokselle, eli nopeutukselle, että pitihän sellainenkin ottaa.

Ensimmäinen jännä paikka oli se, miten talo osuu perustuksen päälle. Hienosti se siihen sujahti, mistä olen erittäin iloinen. Kokoaminen oli ripeää, miehet tekivät pitkää päivää. Toisen päivän jälkeen talo oli jo melkein harjakorkeudessaan.

Hiukan tuli hermostuksen hiki pintaan, kun tontilla alettiin kaipaamaan sähkömiestä, LVI-miestä ja muuraria lausumaan näkemyksensä osuuksistaan, jotta voitaisiin edetä kasauksessa. Työmaakokous eri tekijöiden kesken olisi ollut ihan ensimmäisenä päivänä paikallaan, mutta enpä tajunnut järjestää heitä silloin paikalle. Kaikki he lupasivat kuitenkin singahtaa lyhyellä varoitusajalla tontille katsomaan tilanteen, ensimmäisenä sähkömies Antti Räisänen, joka tarkisti sähköporauksien paikat. Mahtavaa joustavuutta ilmaantui, kun tarve vaati. Hyvä, niin hommat eivät seiso turhaan.

alimmat kuvat: Ville Huuri

Viimeiset viilaukset ennen kuin talo saapuu

”Hullun hommaa tämä rakentaminen, en suosittelisi kenellekään”, näin olen sanonut muutamalle viime päivinä. Aikataulun hektisyys, pitkät illat tontilla, lyhyet yöunet, siinä syy hajoiluuni. Mutta on tämä myös hienoa! Talo etenee ja tulee todelliseksi vaihe vaiheelta. Ja tiistaina sitten saapuu Tenderin porukka hirret mukanaan. Jee!

Talo valmiina lähtöön. Kuva: Margus Soidla

Kun teräsputkipaalut oli lyöty, niin täytyi etsiä joku katkaisemaan ne sopivaan mittaan. Eläkkeellä oleva sukulaistimpuri Erkki kollegaeläkeläisystävänsä Pekan kanssa tulivat hätiin ja rälläköivät paalut antamaani korkeuteen. He myös nikkaroivat uunin ja piipun perustuksen betonilaatan muotin. Mahtavaa avuliaisuutta ja talkoohenkeä sai taas ihmetellä. Sitä on tämän projektin tiimoilta sadellut sieltä täältä. Sydäntä lämmittää ihmisten myötätunto hometalotaisteluiden keskellä ja nyt niiden jälkeen, kun saadaan rakentaa uutta.

Selvisi, että Erkki ja Pekka eivät ennätä raudoittaa. Piirrustukset oli, mutta itse en ollut kuuna päivänä raudoittanut. Muistin työpaikalla, että yksi opiskelijani on ollut betonifirmassa töissä. Mikko Kanto olikin innokas tulemaan kanssani raudoittamaan, ja siinä menikin aikaa useampi ilta, kun terästä väännettiin ja pähkäiltiin, miten eri kiinnitykset ja tuennat toteutetaan. Perustussuunnittelija Kai Help oli kuitenkin neuvoineen saavutettavissa, samoin vastaava mestari Peter Ekström. Kaitsu lainasi myös raudanvääntimen ja surrikoukun (vehje, jolla rautalanka kierretään kiinnitettäessä teräksiä toisiinsa). Raudoitus alkoi valmistua ja tilasin Rudukselta 3 kuutiota betonia. Betonikonkari Mikko sitten levitteli kuran ja tasaili sen muottiin.

Rudus tuo betonin, alhaalla betonimestari Mikko

Kun katselin piirrustuksia, niin säikähdyksekseni huomasin, että olin leikkauttanut paalut väärään korkoon. Ne olivat jääneet noin 5,5 cm liian korkealle. Ei auttanut muuta kuin itse katkaista uudestaan kaikki paalut. Kuutena päivänä tuli piippailtua tasolaserin kanssa tontilla ja kulmahiomakoneen katkaisu- ja hiomalaikka lauloivat. Viimein …tadaa!… kaikki paalut tulivat 2mm tarkkuudella oikeaan korkeuteen! Siihen on hyvä laittaa talo päälle.

Eikä siinä vielä kaikki…Paaluhattujen säätö oikeille paikoilleen x-ja -y -akselilla vinksautti aivot useampaan otteeseen. Täytyyhän niiden olla myös vertikaalisesti kohdillaan, jotta talo osuu niiden päälle. Paaluhatut ovat 200x200mm teräslevyä. Porautin niihin paikallisella pajalla 4 ruuvinreikää kuhunkin, 150 x 100 suorakaiteen muotoon. Ruuveilla hattu porataan hirsiin kiinni. Tarkemittauslista kertoi, kuinka kohdalleen kukin paalu on mennyt lyötäessä. Poikkeama voidaan korjata paaluhatun paikkaa siirtämällä, varaa siihen on joitakin senttejä. Pähkäilin, miten saan paaluhatut oikeille kohdilleen. Ensin piirsin niiden pohjaan x-y-koordinaatiston, jonka perusteella laskin paalun oikean paikan hatussa. Toinen tapa osoittautui kätevämmäksi: mittailin naapurin kanssa tontilla hattuja kohdilleen suoraan paaluihin. Loppujen lopuksi paaluhattujen paikka määräytyi kolmannella tavalla: hitsauspäivänä, kun linjalangoilla ja ristimitan avulla laitoimme hatut suoriin riveihin. Melkoinen pähkäily tämäkin oli. Hommasta jälkiviisastuneena olisin tehnyt linjalankaviidakon etukäteen ja mittaillut kaikki rauhassa sen avulla paikoilleen.

Yksi pähkäily paaluhattujen kanssa

Paaluhatut hitsasi kiinni Marko Nikolajev Veikkolasta. Urakkaan meni pari päivää. Mittamiehenä hääri kanssani isäni Risto, joka tuli Keski-Pohjanmaalta pariksi päivää tontille auttelemaan. Vastaava mestari kontrolloi vielä ristimitat, joissa oli hiukan poikkeamaa. Poikkeama oli kuitenkin niin, pientä, että hän totesi, että kyllä talo tuohon päälle saadaan vekslattua. Hiukan kyllä jännittää huominen, kun hirret saapuvat. Paalut maalattiin vielä 2-komponenttimaalilla.

Marko hitsaa paaluhatut paikoilleen

Kun rälläköi, raudoittaa ja tilaa betonia ensimmäistä kertaa elämässä, niin tällainen muusikonretku tuntee itsensä ihan astetta miehekkäämmäksi. Ehkä se on jokin perinnetietoisuus: kunnon mies on aina muinoinkin rakentanut perheelleen talon. Mutta joo, pakon edessä oppii kaikenlaista taitoa. On tällä kääntöpuolensakin: lapset iltaisin kaipaavat isiä kotiin ja yhteinen aika vaimon kanssa on vähäistä. Ollaan kuitenkin samassa veneessä ja viedään hommaa eteenpäin yhdessä, se on hienoa.

Tänään vielä sähkömies käy laittamassa sähköt puutarhavajaan ja Pasi Kuikka Oy tuo työmaavessan. Sitten vielä pientä säätöä ja jätteiden vientiä. Ja huomenna on suuri päivä.

30 teräspaalua kannattelee taloamme – kummajainen nimeltään teräsputkipaaluperustus

Perustuksemme paalutettiin kiirastorstaina. Laitoin maanantaina Teräspaalutus Tamminen Oy:lle tiedon, että maatyöt ovat valmiita paalutukselle. Ossi Tamminen soittelikin jo tiistaina, että he voisivat tulla seuraavana päivänä lyömään paalut. Esitin toiveeni olla mukana. Harmi kyllä keskiviikko oli minulle työpäivä, mutta torstai olisi vapaapäiväni. Ossi alkoi heti selvitellä, että saisi toisen työn keskiviikolle ja meidät torstaille, ja onnistui. Hienoa asiakaspalvelua.

Paaluja meille tuli yhteensä 30 kappaletta. Moni ihmetteli niiden suurta määrää. Kaikki ovat kokoa RR 90/6.3 . Paaluista 19 tukeutuu suoraan hirsiseiniin tai alapohjan tukihirsiin. Kuusi paalua kannattelee terasseja ja viisi betonilaattaa, joka tulee takkaleivinuunin ja saunan alle. Muualla talossa on puurossipohja. Paalut ulottuvat 6-9 metrin syvyyteen kallioon saakka maaperään läpi, joka on savea ja silttiä sekä jonkin verran moreenia ennen kallion pintaa.

Teräsputkipaaluperustus herätti myös epäilyä, koska siinä on riskinsä. Jos paalun tielle osuu kivi, se voi mennä vinoon. Ja liian vinoon ei tällainen perustus saa mennä. Toinen epäilyttävä asia on sivuttaistuki tai oikeastaan sen mahdollinen puute. Melkein naapurissa asuva perustussuunnittelijamme Kai Help kuitenkin uskoi ratkaisun toimivuuteen, ja rohkenimme siksi päätyä siihen. Hän myös piirsi sivuttaistukiratkaisun, jota voidaan hyödyntää tarvittaessa. Veikkolassa on useita tähän tapaan perustettuja taloja, hän tiesi kertoa. Tonttimme naapurissa on myös kaksi taloa paalujen varassa, ja niistä aikoinaan innostuinkin perehtymään tähän ratkaisuun.

Tietty poikkeama paalujen tarkkuudessa sallitaan, ja perustus saadaan linjaan paaluhattujen paikkaa säätämällä, koska ne hitsataan paikoilleen jälkeenpäin. Jos poikkeama on niin suuri ettei sitä voi paaluhatuilla korjata, voidaan paalu leikata myös maanpinnan kohdilta ja hitsata siihen levy ja hitsata paalun yläosa levyyn kiinni toivotusta kohdasta. Aika hyvin paalut upposivat saveen ja rivit olivat linjassa, joitakin pieniä poikkeamia näkyi kyllä silmämääräisesti. Hattua säätämällä selvittäneen, mutta totuus selviää, kun mittaillaan tarkemmin.

Viime kesänä perehdyin tähän perustusratkaisuun. Ongelmallista oli, että en tiennyt sen nimeä. Yksi nimi oli teräsperustus, mutta se viittasi enemmänkin ratkaisuun, jossa paalujen päälle tulee myös teräskehikko. Näin kuitenkin kuvia ja luin artikkeleita siitä, että hirsitaloja perustetaan ilman teräskehikkoa, koska hirret muodostavat itsessään tukevan kehikon. Betoni hallitsee perustusratkaisuissa, eikä googlettelemalla oikein muuta meinaa löytyä. Kuvaavaa on se, kun pyysin tarjousta yhdestä firmasta, sain ontelolaattaperustuksen tarjouksen vaikken sitä pyytänytkään. Pilariperustus on yksi nimivaihtoehto, mutta sekin viittaa usein harkko- tai valettuihin pilareihin. Eräs toinen Tenderiltä hirsitalon tilannut käytti nimeä teräsputkipaaluperustus, ehkä se on se oikea nimitys. Samanlaiseen ratkaisuun on muuten päätynyt myös Talvikaato -blogin pitäjä. Kannattaa käydä lukemassa.

Miksi sitten päädyimme teräsputkipaaluperustukseen? Puurossipohja ja pilariperustus olivat alunperin mielessä, koska yhdistelmä vaikutti olevan homeriskitön hyvän tuuletuksen vuoksi, parempi kuin reunoiltaan ummessa olevat puolilämpimät alapohjatilat. Yksi puolilämmin homehtunut alapohja meillä jo oli ollut, joten se ei kiinnostanut. Maaperätutkimuksen mukaan täytyisi paaluttaa joka tapauksessa, joten miksi valaisimme väliin anturan ja siitä pilarit ylös, jos kerran paalut voivat toimia pilareina itsessään? Näyttää myös siltä, että säästämme loppupeleissä, kun yksi suuri betonivalutyövaihe jää välistä. Kysyimme tarjouksen myös ruuvipaaluista, joita tarjoaa muun muassa Ortkivi. Päädyimme kuitenkin lyöntipaaluihin.

Visiitti lahden taakse


Tudu, pieni kylä 40 km Rakveren kaupungista, siellä sijaistee Tender Ehitus taidokkaine timpureineen. Saatuani tuoreen passin, otin uusintayrityksen päästä hirsikehikkoa katsomaan sinne. Margus Soidla, Tenderin johtaja, saapui minua aamupäivällä Tallinnan satamaan vastaan. Vierailu oli sekä mielenkiintoinen kurkistus ”kulissien taakse”, että hieno kokemus esimerkillisestä asiakaspalvelusta ja vieraanvaraisuudesta. Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan aito huomio siitä, kun tehdään työ hyvin.

Iloinen ensinäkeminen talon kanssa.

Automatkalla oli hyvin aikaa rupatella talon rakenteista, Tender Ehitus -firman historiasta, projekteista ja kumpaisenkin kuvioista Suomessa ja Virossa. Kevät oli suunnilleen yhtä pitkällä kuin eteläisessä Suomessakin. Lunta oli vielä notkoissa, mutta kovasti jo maa puskee ensimmäisiä kasveja. Puolentoistatunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Tuduun.

Hallissa oli melkoinen meteli, kun moottorisahat soivat. Jokaiseen hirteen piirretään edellisen hirren mukaan kuvio, joka sitten leikataan. Näin syntyy tiivis ja lämmin rakenne. 25 cm paksut ja parhaimmillaan 8-metriset hirsipötkylät ovat jyhkeä näky. Sellaista tekoa tulee seinämme olemaan. Nyt oli aloitettu veistämään toisen kerroksen hirsiä, ja niitä oli jo pari varvia päällekkäin. Viikko sitten oli vielä ensimmäisen kerroksen seinät pystyssä, mutta nyt ne jo kököttivät pihalla pinoissa pakattuina pressun alla. Hirsien jatkokset toteutetaan rautasysteemillä, en nyt muista häkkyrän nimeä, mutta siinä on pultit joilla jatkos kiristetään tiukaksi. Väliseinien runkorakenteet oli napututeltu valmiiksi elementeiksi, paitsi korkeampiin huoneisiin ne tehdään precut-menetelmällä, eli puut leikataan määrämittaan tehtaalla ja kiinnitetään toisiinsa työmaalla.

Hirsien kyljet höylätään koneellisesti, mutta kuori kaavitaan pois käsin asiaan tarkoitetulla raudalla. Hirsikuivaamossa palaa yötä päivää uunissa tuli, joka pitää yllä kuivatusuunin noin 60 C° lämpötilaa. Työmiehet lisäävät pesään puita päivällä ja siivooja yöllä. Ylijääneet puunpalat tulevat heti hyötykäyttöön polttopuina. Niillä myös lämpiää konttorirakennus ja paikan sauna. Hirret kuivataan sekä kuivausuunissa että taapelissa. Ennen työstöä niiden kosteus mitataan, se saa olla noin 18-25%.

Tapasin myös veistämön työnjohtajan, ja pidimme pienen palaverin hänen ja Marguksen kanssa, jossa sovimme muutamasta yksityiskohdasta. Suunnitellut parven ikkunat eivät ihan toimi suunnitelluilla paikoillaan hirsien painumisen ja muiden rakenteellisten seikkojen vuoksi. Niitä hiukan vielä tutkaillaan. Mietimme myös parven kiinnitystä, sähkö- ja LVI-porauksia sekä kuistien rakennetta. Ilmeni, että kuistin portaiden perustus on vielä epäselvä…Täytyypä tehdä kyselykierros: vastaava mestari – perustussuunniteelija – ehkä päärakennesuunnittelija….eiköhän sekin asia selviä.

Paluumatkalla Tallinnaan poikkesimme syömässä herkulliset shashlikit. Maha täynnä oli hyvä lähteä kotimatkalle. Tuliaisiksi sain vielä mukaan Marguksen ja hänen vaimonsa kasvattamien mehiläisten luomuhunajaa. Mainio päivä.

Niin joo. Suomen päässä tontilla on saatu nyt maatyöt tehtyä ja seuraavaksi voikin Tammisen porukka tulla lyömään teräspaalut maahan. Alanderin porukalla oli hiukan vastoinkäymisiä, kun telaketju katkesi kaivinkoneesta ja sitä jouduttiin korjailemaan pari päivää. Onneksi aikataulun venähtäminen ei tässä kohtaa haitannut ja miehet saivat hommat perjantaina kunnialla pakettiin.

Isolla kauhalla

Viimeiset kaksi viikkoa potkaisivat viimein projektimme etenemään höyryjyrän vauhtia – tai pikemminkin 25-tonnisen kaivinkoneen, joka on nopea toimissaan sekin. Toissa viikon maanantaista keskiviikkoon vanha talo purettiin lopullisesti ja maatyöt alkoivat.

Saatiin sopivasti viemäri- ja vesisuunnitelma LVI-suunnittelijalta sekä paalutus- ja salaojasuunnitelma perustussuunnittelijalta maatöihin. Päivä ennen maatöiden alkamista oli myös aloituskokous kunnantalolla. Läsnä oli kunnan rakennuspuolen vastaava, meidän vastaava mestarimme sekä minä. Kokous pidettiin lähinnä siksi, että minä olisin kärryillä millaiseen projektiin olen ryhtynyt, mitkä ovat velvollisuuteni ja kuinka homma etenee. Erittäin hyödyllinen ja valaiseva kokous. Tarpeelliset suunnitelmat ehtivät juuri ja juuri maatöiden alkuun ja Pekka Alander kumppaneineen maanrakennus Heikki Alander Oy:stä sai alkaa kuopia savista tonttiamme. Hyvin ja asiantuntevasti ovat hommaa hahmottaneet, ja tehokkaasti tontilla toimineet.

Sen olen huomannut, että piirretyt suunnitelmat tuppaavat muuttumaan kun niitä pannaan täytäntöön. Aloituskokouksessa opin senkin, että kaikki muutokset pitää myös päivittää kuviin. Onhan se tietysti kiva, että piirustuksista voi talon valmistuttua tarkistaa missä se putki oikeasti menee, eikä vain muistella mitä muutoksia tehtiin. Aloituskokouksessa sain myös kuulla, että jonkinlainen käyttöohjekansio talosta minun pitäisi koostaa.

Hirsikehikko etenee reipasta vauhtia eestinmaalla. Margus Tenderiltä lähettää edistymisestä kuvia harva se päivä. On ilo seurata, kun homma etenee ja ihastella erinomaista käsityötä. Minun piti tänään lähteä käymään tehtaalla katsomassa kehikkoa, mutta eilen huomasin harmikseni, että passi oli vanhentunut. Ei voinut muuta kuin perua visiitti. Ainahan Viron reissuilla ei passia edes kysytä, mutta jos jää kiinni ilman passia tai henkilökorttia, voi saada satasien sakot. Tänään Margus myös kertoi, että he alkavat purkaa ja pakata talon ensimmäisen kerroksen hirsiä jo nyt. Hiukan kismittää, etten päässyt näkemään kehikkoa ehjänä. Päivä tuli kuitenkin käytettyä hyödyksi salaojia laitellessa tontilla.

Create your website with WordPress.com
Aloitus