Aika rakentaa

”Hullun hommaa tämä rakentaminen, en suosittelisi kenellekään”, näin olen sanonut muutamalle viime päivinä. Aikataulun hektisyys, pitkät illat tontilla, lyhyet yöunet, siinä syy hajoiluuni. Mutta on tämä myös hienoa! Talo etenee ja tulee todelliseksi vaihe vaiheelta. Ja tiistaina sitten saapuu Tenderin porukka hirret mukanaan. Jee!

Kun teräsputkipaalut oli lyöty, niin täytyi etsiä joku katkaisemaan ne sopivaan mittaan. Eläkkeellä oleva sukulaistimpuri Erkki kollegaeläkeläisystävänsä Pekan kanssa tulivat hätiin ja rälläköivät paalut antamaani korkeuteen. He myös nikkaroivat uunin ja piipun perustuksen betonilaatan muotin. Mahtavaa avuliaisuutta ja talkoohenkeä sai taas ihmetellä. Sitä on tämän projektin tiimoilta sadellut sieltä täältä. Sydäntä lämmittää ihmisten myötätunto hometalotaisteluiden keskellä ja nyt niiden jälkeen, kun saadaan rakentaa uutta.

Selvisi, että Erkki ja Pekka eivät ennätä raudoittaa. Piirrustukset oli, mutta itse en ollut kuuna päivänä raudoittanut. Muistin työpaikalla, että yksi opiskelijani on ollut betonifirmassa töissä. Mikko Kanto olikin innokas tulemaan kanssani raudoittamaan, ja siinä menikin aikaa useampi ilta, kun terästä väännettiin ja pähkäiltiin, miten eri kiinnitykset ja tuennat toteutetaan. Perustussuunnittelija Kai Help oli kuitenkin neuvoineen saavutettavissa, samoin vastaava mestari Peter Ekström. Kaitsu lainasi myös raudanvääntimen ja surrikoukun (vehje, jolla rautalanka kierretään kiinnitettäessä teräksiä toisiinsa). Raudoitus alkoi valmistua ja tilasin Rudukselta 3 kuutiota betonia. Betonikonkari Mikko sitten levitteli kuran ja tasaili sen muottiin.

Kun katselin piirrustuksia, niin säikähdyksekseni huomasin, että olin leikkauttanut paalut väärään korkoon. Ne olivat jääneet noin 5,5 cm liian korkealle. Ei auttanut muuta kuin itse katkaista uudestaan kaikki paalut. Kuutena päivänä tuli piippailtua tasolaserin kanssa tontilla ja kulmahiomakoneen katkaisu- ja hiomalaikka lauloivat. Viimein …tadaa!… kaikki paalut tulivat 2mm tarkkuudella oikeaan korkeuteen! Siihen on hyvä laittaa talo päälle.

Eikä siinä vielä kaikki…Paaluhattujen säätö oikeille paikoilleen x-ja -y -akselilla vinksautti aivot useampaan otteeseen. Täytyyhän niiden olla myös vertikaalisesti kohdillaan, jotta talo osuu niiden päälle. Paaluhatut ovat 200x200mm teräslevyä. Porautin niihin paikallisella pajalla 4 ruuvinreikää kuhunkin, 150 x 100 suorakaiteen muotoon. Ruuveilla hattu porataan hirsiin kiinni. Tarkemittauslista kertoi, kuinka kohdalleen kukin paalu on mennyt lyötäessä. Poikkeama voidaan korjata paaluhatun paikkaa siirtämällä, varaa siihen on joitakin senttejä. Pähkäilin, miten saan paaluhatut oikeille kohdilleen. Ensin piirsin niiden pohjaan x-y-koordinaatiston, jonka perusteella laskin paalun oikean paikan hatussa. Toinen tapa osoittautui kätevämmäksi: mittailin naapurin kanssa tontilla hattuja kohdilleen suoraan paaluihin. Loppujen lopuksi paaluhattujen paikka määräytyi kolmannella tavalla: hitsauspäivänä, kun linjalangoilla ja ristimitan avulla laitoimme hatut suoriin riveihin. Melkoinen pähkäily tämäkin oli. Hommasta jälkiviisastuneena olisin tehnyt linjalankaviidakon etukäteen ja mittaillut kaikki rauhassa sen avulla paikoilleen.

Paaluhatut hitsasi kiinni Marko Nikolajev Veikkolasta. Urakkaan meni pari päivää. Mittamiehenä hääri kanssani isäni Risto, joka tuli Keski-Pohjanmaalta pariksi päivää tontille auttelemaan. Vastaava mestari kontrolloi vielä ristimitat, joissa oli hiukan poikkeamaa. Poikkeama oli kuitenkin niin, pientä, että hän totesi, että kyllä talo tuohon päälle saadaan vekslattua. Hiukan kyllä jännittää huominen, kun hirret saapuvat. Paalut maalattiin vielä 2-komponenttimaalilla.

Kun rälläköi, raudoittaa ja tilaa betonia ensimmäistä kertaa elämässä, niin tällainen muusikonretku tuntee itsensä ihan astetta miehekkäämmäksi. Ehkä se on jokin perinnetietoisuus: kunnon mies on aina muinoinkin rakentanut perheelleen talon. Mutta joo, pakon edessä oppii kaikenlaista taitoa. On tällä kääntöpuolensakin: lapset iltaisin kaipaavat isiä kotiin ja yhteinen aika vaimon kanssa on vähäistä. Ollaan kuitenkin samassa veneessä ja viedään hommaa eteenpäin yhdessä, se on hienoa.

Tänään vielä sähkömies käy laittamassa sähköt puutarhavajaan ja Pasi Kuikka Oy tuo työmaavessan. Sitten vielä pientä säätöä ja jätteiden vientiä. Ja huomenna on suuri päivä.

Perustuksemme paalutettiin kiirastorstaina. Laitoin maanantaina Teräspaalutus Tamminen Oy:lle tiedon, että maatyöt ovat valmiita paalutukselle. Ossi Tamminen soittelikin jo tiistaina, että he voisivat tulla seuraavana päivänä lyömään paalut. Esitin toiveeni olla mukana. Harmi kyllä keskiviikko oli minulle työpäivä, mutta torstai olisi vapaapäiväni. Ossi alkoi heti selvitellä, että saisi toisen työn keskiviikolle ja meidät torstaille, ja onnistui. Hienoa asiakaspalvelua.

Paaluja meille tuli yhteensä 30 kappaletta. Moni ihmetteli niiden suurta määrää. Kaikki ovat kokoa RR 90/6.3 . Paaluista 19 tukeutuu suoraan hirsiseiniin tai alapohjan tukihirsiin. Kuusi paalua kannattelee terasseja ja viisi betonilaattaa, joka tulee takkaleivinuunin ja saunan alle. Muualla talossa on puurossipohja. Paalut ulottuvat 6-9 metrin syvyyteen kallioon saakka maaperään läpi, joka on savea ja silttiä sekä jonkin verran moreenia ennen kallion pintaa.

Teräsputkipaaluperustus herätti myös epäilyä, koska siinä on riskinsä. Jos paalun tielle osuu kivi, se voi mennä vinoon. Ja liian vinoon ei tällainen perustus saa mennä. Toinen epäilyttävä asia on sivuttaistuki tai oikeastaan sen mahdollinen puute. Melkein naapurissa asuva perustussuunnittelijamme Kai Help kuitenkin uskoi ratkaisun toimivuuteen, ja rohkenimme siksi päätyä siihen. Hän myös piirsi sivuttaistukiratkaisun, jota voidaan hyödyntää tarvittaessa. Veikkolassa on useita tähän tapaan perustettuja taloja, hän tiesi kertoa. Tonttimme naapurissa on myös kaksi taloa paalujen varassa, ja niistä aikoinaan innostuinkin perehtymään tähän ratkaisuun.

Tietty poikkeama paalujen tarkkuudessa sallitaan, ja perustus saadaan linjaan paaluhattujen paikkaa säätämällä, koska ne hitsataan paikoilleen jälkeenpäin. Jos poikkeama on niin suuri ettei sitä voi paaluhatuilla korjata, voidaan paalu leikata myös maanpinnan kohdilta ja hitsata siihen levy ja hitsata paalun yläosa levyyn kiinni toivotusta kohdasta. Aika hyvin paalut upposivat saveen ja rivit olivat linjassa, joitakin pieniä poikkeamia näkyi kyllä silmämääräisesti. Hattua säätämällä selvittäneen, mutta totuus selviää, kun mittaillaan tarkemmin.

Viime kesänä perehdyin tähän perustusratkaisuun. Ongelmallista oli, että en tiennyt sen nimeä. Yksi nimi oli teräsperustus, mutta se viittasi enemmänkin ratkaisuun, jossa paalujen päälle tulee myös teräskehikko. Näin kuitenkin kuvia ja luin artikkeleita siitä, että hirsitaloja perustetaan ilman teräskehikkoa, koska hirret muodostavat itsessään tukevan kehikon. Betoni hallitsee perustusratkaisuissa, eikä googlettelemalla oikein muuta meinaa löytyä. Kuvaavaa on se, kun pyysin tarjousta yhdestä firmasta, sain ontelolaattaperustuksen tarjouksen vaikken sitä pyytänytkään. Pilariperustus on yksi nimivaihtoehto, mutta sekin viittaa usein harkko- tai valettuihin pilareihin. Eräs toinen Tenderiltä hirsitalon tilannut käytti nimeä teräsputkipaaluperustus, ehkä se on se oikea nimitys. Samanlaiseen ratkaisuun on muuten päätynyt myös Talvikaato -blogin pitäjä. Kannattaa käydä lukemassa.

Miksi sitten päädyimme teräsputkipaaluperustukseen? Puurossipohja ja pilariperustus olivat alunperin mielessä, koska yhdistelmä vaikutti olevan homeriskitön hyvän tuuletuksen vuoksi, parempi kuin reunoiltaan ummessa olevat puolilämpimät alapohjatilat. Yksi puolilämmin homehtunut alapohja meillä jo oli ollut, joten se ei kiinnostanut. Maaperätutkimuksen mukaan täytyisi paaluttaa joka tapauksessa, joten miksi valaisimme väliin anturan ja siitä pilarit ylös, jos kerran paalut voivat toimia pilareina itsessään? Näyttää myös siltä, että säästämme loppupeleissä, kun yksi suuri betonivalutyövaihe jää välistä. Kysyimme tarjouksen myös ruuvipaaluista, joita tarjoaa muun muassa Ortkivi. Päädyimme kuitenkin lyöntipaaluihin.

Tudu, pieni kylä 40 km Rakveren kaupungista, siellä sijaistee Tender Ehitus taidokkaine timpureineen. Saatuani tuoreen passin, otin uusintayrityksen päästä hirsikehikkoa katsomaan sinne. Margus Soidla, Tenderin johtaja, saapui minua aamupäivällä Tallinnan satamaan vastaan. Vierailu oli sekä mielenkiintoinen kurkistus ”kulissien taakse”, että hieno kokemus esimerkillisestä asiakaspalvelusta ja vieraanvaraisuudesta. Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan aito huomio siitä, kun tehdään työ hyvin.

Automatkalla oli hyvin aikaa rupatella talon rakenteista, Tender Ehitus -firman historiasta, projekteista ja kumpaisenkin kuvioista Suomessa ja Virossa. Kevät oli suunnilleen yhtä pitkällä kuin eteläisessä Suomessakin. Lunta oli vielä notkoissa, mutta kovasti jo maa puskee ensimmäisiä kasveja. Puolentoistatunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Tuduun.

• 

• 

• 

• 

• 

Hallissa oli melkoinen meteli, kun moottorisahat soivat. Jokaiseen hirteen piirretään edellisen hirren mukaan kuvio, joka sitten leikataan. Näin syntyy tiivis ja lämmin rakenne. 25 cm paksut ja parhaimmillaan 8-metriset hirsipötkylät ovat jyhkeä näky. Sellaista tekoa tulee seinämme olemaan. Nyt oli aloitettu veistämään toisen kerroksen hirsiä, ja niitä oli jo pari varvia päällekkäin. Viikko sitten oli vielä ensimmäisen kerroksen seinät pystyssä, mutta nyt ne jo kököttivät pihalla pinoissa pakattuina pressun alla. Hirsien jatkokset toteutetaan rautasysteemillä, en nyt muista häkkyrän nimeä, mutta siinä on pultit joilla jatkos kiristetään tiukaksi. Väliseinien runkorakenteet oli napututeltu valmiiksi elementeiksi, paitsi korkeampiin huoneisiin ne tehdään precut-menetelmällä, eli puut leikataan määrämittaan tehtaalla ja kiinnitetään toisiinsa työmaalla.

Hirsien kyljet höylätään koneellisesti, mutta kuori kaavitaan pois käsin asiaan tarkoitetulla raudalla. Hirsikuivaamossa palaa yötä päivää uunissa tuli, joka pitää yllä kuivatusuunin noin 60 C° lämpötilaa. Työmiehet lisäävät pesään puita päivällä ja siivooja yöllä. Ylijääneet puunpalat tulevat heti hyötykäyttöön polttopuina. Niillä myös lämpiää konttorirakennus ja paikan sauna. Hirret kuivataan sekä kuivausuunissa että taapelissa. Ennen työstöä niiden kosteus mitataan, se saa olla noin 18-25%.

Tapasin myös veistämön työnjohtajan, ja pidimme pienen palaverin hänen ja Marguksen kanssa, jossa sovimme muutamasta yksityiskohdasta. Suunnitellut parven ikkunat eivät ihan toimi suunnitelluilla paikoillaan hirsien painumisen ja muiden rakenteellisten seikkojen vuoksi. Niitä hiukan vielä tutkaillaan. Mietimme myös parven kiinnitystä, sähkö- ja LVI-porauksia sekä kuistien rakennetta. Ilmeni, että kuistin portaiden perustus on vielä epäselvä…Täytyypä tehdä kyselykierros: vastaava mestari – perustussuunniteelija – ehkä päärakennesuunnittelija….eiköhän sekin asia selviä.

• 

Paluumatkalla Tallinnaan poikkesimme syömässä herkulliset shashlikit. Maha täynnä oli hyvä lähteä kotimatkalle. Tuliaisiksi sain vielä mukaan Marguksen ja hänen vaimonsa kasvattamien mehiläisten luomuhunajaa. Mainio päivä.

Niin joo. Suomen päässä tontilla on saatu nyt maatyöt tehtyä ja seuraavaksi voikin Tammisen porukka tulla lyömään teräspaalut maahan. Alanderin porukalla oli hiukan vastoinkäymisiä, kun telaketju katkesi kaivinkoneesta ja sitä jouduttiin korjailemaan pari päivää. Onneksi aikataulun venähtäminen ei tässä kohtaa haitannut ja miehet saivat hommat perjantaina kunnialla pakettiin.

Viimeiset kaksi viikkoa potkaisivat viimein projektimme etenemään höyryjyrän vauhtia – tai pikemminkin 25-tonnisen kaivinkoneen, joka on nopea toimissaan sekin. Toissa viikon maanantaista keskiviikkoon vanha talo purettiin lopullisesti ja maatyöt alkoivat.

Saatiin sopivasti viemäri- ja vesisuunnitelma LVI-suunnittelijalta sekä paalutus- ja salaojasuunnitelma perustussuunnittelijalta maatöihin. Päivä ennen maatöiden alkamista oli myös aloituskokous kunnantalolla. Läsnä oli kunnan rakennuspuolen vastaava, meidän vastaava mestarimme sekä minä. Kokous pidettiin lähinnä siksi, että minä olisin kärryillä millaiseen projektiin olen ryhtynyt, mitkä ovat velvollisuuteni ja kuinka homma etenee. Erittäin hyödyllinen ja valaiseva kokous. Tarpeelliset suunnitelmat ehtivät juuri ja juuri maatöiden alkuun ja Pekka Alander kumppaneineen maanrakennus Heikki Alander Oy:stä sai alkaa kuopia savista tonttiamme. Hyvin ja asiantuntevasti ovat hommaa hahmottaneet, ja tehokkaasti tontilla toimineet.

Sen olen huomannut, että piirretyt suunnitelmat tuppaavat muuttumaan kun niitä pannaan täytäntöön. Aloituskokouksessa opin senkin, että kaikki muutokset pitää myös päivittää kuviin. Onhan se tietysti kiva, että piirustuksista voi talon valmistuttua tarkistaa missä se putki oikeasti menee, eikä vain muistella mitä muutoksia tehtiin. Aloituskokouksessa sain myös kuulla, että jonkinlainen käyttöohjekansio talosta minun pitäisi koostaa.

Hirsikehikko etenee reipasta vauhtia eestinmaalla. Margus Tenderiltä lähettää edistymisestä kuvia harva se päivä. On ilo seurata, kun homma etenee ja ihastella erinomaista käsityötä. Minun piti tänään lähteä käymään tehtaalla katsomassa kehikkoa, mutta eilen huomasin harmikseni, että passi oli vanhentunut. Ei voinut muuta kuin perua visiitti. Ainahan Viron reissuilla ei passia edes kysytä, mutta jos jää kiinni ilman passia tai henkilökorttia, voi saada satasien sakot. Tänään Margus myös kertoi, että he alkavat purkaa ja pakata talon ensimmäisen kerroksen hirsiä jo nyt. Hiukan kismittää, etten päässyt näkemään kehikkoa ehjänä. Päivä tuli kuitenkin käytettyä hyödyksi salaojia laitellessa tontilla.

Nyt on hirsikehikon veisto alkanut Viron maalla. Aivan mahtavaa! Viime viikon lopulla pääsimme viimein maaliin rakennekuvien kanssa siltä osin, että työ voi alkaa. Sähköpostit viuhuivat suunnittelijalta toiselle tärkeitä rakenteellisia yksityiskohtia säädettiin, mm. yläpohjan rakenne lyötiin lukkoon. Myös sopimus kehikosta tehtiin, ja siksi minulla onkin ilo ilmoittaa, että talomme veistää Tender Ehitus Virosta.

Sain juuri ensimmäisen kuvan ensimmäisistä tulevan talomme hirsistä. Suuri ilo ja kiitollisuus saivat kyyyneleet silmiin, ja esittelin kuvaa innoissani kaikille. Joku sanoikin, että tilanne muistuttaa sitä kun saa nähdä ensimmäisen ultraäänikuvan lapsestaan. No, tätä ”lasta” synnytellään vielä pitkään. Mutta nyt alkaa konkretisoitua, ja se on hienoa.

Tervetuloa seuraamaan perheemme hirsitaloprojektia.  Tällainen hanke on yllättävän monitahoinen, varsinkaan kun ei päädytty avaimet käteen -kauppaan. Puuhaa riittää: Yhteistyötahojen etsimistä, yksityiskohtien hiomista, suunnitelmien pallottelua.

Jo viime kesänä lähettelimme tarjouksia arkkitehdin kuvien pohjalta neljään firmaan Suomessa ja kolmeen Virossa. Tällä hetkellä katseet ovat suuntautuneet Viron suuntaa, ja hieromme sopimusta hirsikehikosta. Samalla pikkuhiljaa puramme taloamme , jonka tilalle uuden tönön olisi määrä toukokuussa nousta.

Haaveissa on massiivihirsinen talo, ei mikään liimapuupytinki. Vaikka toki sellaisetkin voivat toimia ihan hyvin…Hometalotaival on vain tehnyt meidät todella varovaisiksi kaikenlaisten riskirakenteisiin viittaavankaan kanssa. Projektin edetessä olemme toki huomanneet, että vieläkin turvallisemmin olisi joitakin juttuja voinut tehdä.  Esimerkiksi sauna tulee talon sisälle eikä erilliseen rakennukseen,  ja vintin olisi voinut tehdä reilumman kokoiseksi, niin että mahdollisia kattovuotoja olisi helpompi seurata. Suunnitteluprosessin aikana myös painovoimainen ilmanvaihto tuli helpommaksi saada läpi lupaprosesseissa. Emme ihan siihen kelkkaan ehtineet. Eli meille tulee kuitenkin koneellinen versio. No, näillä mennään.

Olemme huomanneet vertaistuen merkityksen ja olemme hyvin kiitollisia kaikille, jotka auliisti ovat antaneet vinkkejä. Ehkä näistä vaiheistamme kirjoittelu voi olla avuksi muille samanlaisessa suossa tarpoville. Kiva kun päädyit blogiimme.