Piiputusta

Savuiippu aiheutti pään vaivaa alusta loppuun. Nyt se siinä kuitenkin töröttää komeana – työn, tuskan ja taistelujen tuloksena. Niin, ja myös sinnikkyyden, hyvän työasenteen ja talkooapujen hedelmänä. Mutta, kuinka kaikki kävikään?

Tutustuimme eri takkaleivinuuni- ja piipputarjouksiin jo hyvissä ajoin. Saimme Tiileriltä tarjouksen Amanda -takkaleivinuuniista ja tiilipiipusta. Jostakin minulle tuntemattomasta syystä Uunisepät sai hankkeestamme myös vihiä ja tarjosi vastaavia ratkaisuja. Kilpailun voitti Tiileri hinnan ja tiilipiipun lämpöä varaavan ominaisuuden vuoksi.

Tästä se alkaa.

Rakennekuvia tutkiessani en löytänyt mistään piipun mittoja. En löytänyt niitä myöskään Tiilerin tilausvahvistuksesta. Alkoi vaivata kysymys siitä, mahtuuko tilattu piippu paikalle. Siispä otin rakennesuunnittelijalta selville rakennekuvan mitat, ne olivat 393×799. Soitin Tiilerille ja sieltä sain tiiliharkkohormin mitat 435×730. Vaikka mitat poikkesivat toisistaan, tilattu piippu mahtuisi paikalle, vahvisti rakennesuunnittelija. Kun kattotuoleja asennettiin, varmistin Tenderiltä, että mitat sopivat, vain pari välipohjan lankkua piti asentaa 6,2 cm seinään päin poikkeuksena kuvien mitoista. Varmistin muurarilta, että näin hormi mahtuisi 1 cm rappauksineen paikalle. Muurari kävi myös paikan päällä varmistamassa tilanteen.

Oma lukunsa oli piipun perustus. Valetun betonilaatan päälle piti piipulle rakentaa harkoista korotus. Selvittelin eri tahoilta, tarvitaanko harkkopinon päälle vielä rakennekuvissa esitetty betonikansi, vai voiko suoraan harkkojen päälle muurata. Muurarin ja perustussuunnittelijan siunauksella muurasimme isäni kanssa paikalle Siporex-harkot ohutsaumalaastilla ilman betonikantta. Siporex-harkkoihin, tarkemmin Ytong-merkkisiin, päädyimme leca-harkkoja paremman lämmöneristyksen vuoksi.

Tenderin väki oli lähtenyt ensimmäisen 12 päivän rutistuksensa jälkeen vajaaksi viikoksi Viroon, jolle ajalle ajoitin piipun muurauksen. Roudasimme viikonlopuksi avuksi tulleiden vahnempieni kanssa tiilet sisälle taloon. Maanantaiaamuna muurari Timo Palo saapui sommittelemaan tiiliä viikonloppuna muuraamamme harkkopinon päälle. Harmiksemme totesimme, että niistä tiilistä ei saada tehtyä sellaisenaan piippua, joka täyttäisi palomääräykset. Piippu tulisi liian lähelle kattotuoleja. Tiilitoimitus ei siis sisältänytkään tiiliharkkoja, vaan normaaleja reikätiiliä, tilausvahvistuksessa tosin ilmaistuna vain koodina NRT75 pinnoitettava / JST2 270 x 130 x 75. Enhän tietystikään ei-asiantuntijana osannut huomata etukäteen ristiriitaa tiilitoimituksen koodilitanian ja puhelussa mainitun tiiliharkkohormi -tuotteen välillä enkä laskea toimituksen tiilistä hormin mittaa. Siitä ei muurarikaan osannut etukäteen varoittaa, koska hänen Tiileriltä saamassa työmääräyksessä luki myös tiiliharkkohormi. Muurari soitti Tiilerille, samoin minä, itse hyvin tuohtuneena sekaannuksesta.

Muuraustelineet viriteltyinä väliseinärunkojen väliin.

Mietittiin tulisivatko korvaavat tiilet parin päivän päästä, vai sahattaisiinko osasta tiilistä palat pois, jotta piippu saataisin oikeisiin mittoihin. Päädyttiin sahaukseen vesisahalla. Muurarin ja tiilerin pomon myötävaikutuksella sekaannuksesta ei tullut kuitenkaan minulle lisäkustannuksia, vaikka vesisahan vuokrasta tuli heille kuluja ja muurarin lisätyöstä lisätunteja. Toki minulle tuli myös muutama tunti lisätyötä, kun sahasin 140:stä tiilestä 5 cm pois jokaisesta. Onneksi yksi Veikkolan ystävistä tuli talkooavuksi kantamaan tiiliä paikasta toiseen sahausiltana, muuten olisi mennyt yömyöhään.

Kohta piippu lävistää katon.

Itse muuraus tapahtui kolmena päivänä maanantaista keskiviikkoon. Timo Palo leppoisan positiivisen asenteensa ja rautaisen muurarin ammattitaitonsa kanssa teki hyvää jälkeä. Jälkeenpäin piipun pellittäjä, pitkän linjan ammattilainen hänkin, kehui, ettei ole nähnyt niin suoraa ja hyvin tehtyä piippua pitkään aikaan. Kiire oli ja välillä hermot olivat kireällä itse kullakin, kun päivät venyivät ja kello tikitti. Ylimääräinen tiilten sahaus vei ainakin puoli päivää ylimääräistä aikaa, mikä piti kiriä kiinni työskentelemällä myöhään. Tiukoista tilanteista selvittiin ja leppoisuus vallitsi jälleen.

Piippua ylöspäin muuratessa täytyi työskennellä ainakin viidessä eri korkeudessa, joten erilaisia telineitä viriteltiin ja rakenneltiin. Myös tiilet piti saada ylös muurarin luokse ja viimeisessä vaiheessa katolle. Talkoilevat ystävät olivat tässäkin paikallaan ja itse häärin myös apumiehenä sen mitä päivätöiltäni ehdin.

Tiilet ja telineet katolla.

Yhdentoista aikaan keskiviikkoiltana piippu oli viimein muurattu. Juurikin ajallaan, kun torstaina Tenderin miehet saapuivat klo 10.30 asentamaan kattotiiliä. Huhhuh. Siivoilin paikkoja rutistuksen jälkeen, mutta en enää puolen yön aikoihin väsymykseltäni uskaltanut kiivetä katolle purkamaan muuraustelineitä. Jätin sen ja yli jääneiden tiilten alasheittelyn seuraavaan aamuun. Sen verran piipussa olin.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: