Eikös kahvi kuulu juoda, eikä sutia seiniin?! Tähän tapaan totesi vastaava mestari, kun kerroin, että maalasimme tuvan seinät Pirkka-murukahvilla. No, se oli yksi ratkaisu meidän hengittävien maalien metsästyksessä. Tässä artikkelissa on asiaa lähinnä savimaalista, murukahvista ja raakaponttiseinän ominaisuuksista.
Savimaali kiehtoi meitä, koska savi materiaalina on hengittävää. Se sitoo ja luovuttaa kosteutta ja tekee näin hyvää hengitysilmalle. Savimaaleissa on jonkin verran erilaisia vaihtoehtoja. On jauheista sekoitettavia ja valmiita. Päädyimme Auron savimaaliin, sen ominaisuuksissa oli ainakin kauppiaan puheen mukaan monia muita savimaaleja parempi siivouksen kestävyys. Kun savea pyyhkäisee kostealla, se irtoaa helposti. Auro kestää tätä jonkin verran, vaikka kyllä pyyhkeellä senkin saa hinkattua pois.
Tahdoimme tehdä runkoväliseinätkin puusta. Kipsilevy ei innostanut kumpaakaan meistä, siihen on niin rasittava kiinnittää mitään. Ja kun puulinjalle lähdettiin ja hengittäviä rakenteita tavoiteltiin, niin tehdään se kunnolla.
Tilasin Tender Ehitus -firmasta, eli hirsitoimittajaltamme, myös väliseinien raakaponttilaudat. Ne olivat virolaista raakaponttia 120×18 kokoa, molemmilta puolilta höylättyä. Erona suomalaiseen raakaponttiin on se, että suomalaiset ovat höylättyä vain toiselta, usein vajaakanttiselta puolelta. Suomalaiset raakaponttilaudat ovat myös päätypontattuja, virolaiset eivät. Laudoista syntyi varsin nätin näköistä seinää. Tosin laudat kuivuivat sisällä hiukan liikaa ja taipuivat kuperalle. Sekään ei haitannut, seinään tuli mukava, aaltoileva kuvio. Kuinka ollakaan, virolaiset laudat riittivät vain noin puoleen seinistä, saimme niillä paraatipaikat päällystettyä, eli eteisen, olohuoneen ja muutaman muun tilan. Täytyi yrittää löytää Suomesta vastaavaa lautaa, mutta se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi ja kalliiksi. Loppujen lopuksi tyydyimme Byggmaxin 90×18 raakaponttilautaan, jonka hinta oli edullinen. Sillä laudoitettiin loput tilat ja sen asennuksessa käytimme kolmea eri tapaa: 1. Karhea puoli ulospäin ja hionta, 2. Karhea puoli ulospäin, ei hiontaa (piiloon tai sivummalle jäävät seinät), 3. Höylätty puoli ulospäin. Viimeisessä vaihtoehdossa täytyi karsia vajaakanttiset pois, joten kaikkia lautoja ei siihen voinut käyttää vaikka jälki oli muuten melko siisti.
Oksalakkaus, siinä tapahtui muutama harha-askel. Luin netistä, että paneelien oksankohdat voivat puskea maalin läpi ja ne olisi hyvä siksi käsitellä oksalakalla. Päätin käyttää siihen sellakkaa, jota kävin ostamassa maalikaupasta. Sellakka on luonnonmukaista ja se muodostaa hengittävän pinnan. Sellakka myydään hiutaleita. Ostin tummaa sellakkaa, sekoitin sitä etanolin kanssa, ja sillä litkulla käsittelimme oksankohdat. Kun sitten lautoja maalattiin, huomasimme että sellakkapaikat paistoivat valkoisen savimaalin läpi. Tarvittiin noin neljä kerrosta savimaalia, jotta sellakka ei enää näkyisi tummana länttinä maalin alta.
Kävin seuraavaksi ostamassa vaaleampaa keltaista sellakkaa, toiveissa ettei se jättäisi niin vahvoja jälkiä. Sekin paistoi läpi samaan tapaan kuin edellinenkin. Siispä päädyin tilaamaan Kymin palokärki -verkkokaupasta väritöntä sellakkaa, olihan edessä vielä myös kattopaneelien asennus ja maalaus eikä kattopaneeleita olisi kovin helppoa maalata 4-5 kertaa. Loput seinät jätettiin kuitenkin käsittelemättä oksalakalla ja niin jätettiin kattopaneelitkin, ihan sillä uhallakin että oksat puskevat joskus läpi, sen verran rasittavaa oli saada sellakkaa peittoon. Katsotaan, miten ajan kanssa käy. Nyt minulla on sitten kolmea erilaista sellakkaa varastossa.
Raakaponttilauta tekee melko tasaisen seinän, siinä ei ole ”normaalille” ponttipaneelille tyypillistä profiilia. Vaikka laudat pyrkisi asentamaan tiiviisti, puu elää ja rakoja syntyy. Niitä yritimme näkyvimmillä paikoilla täyttää Auron seinätasoitteella. Melko pitkään lopputulos näytti mukavan tasaiselta, mutta muutettuamme taloon asumaan, puun eläminen jatkui ja lautojen saumat alkoivat irvistellä hiukan ja tasoite halkeilla. En näin jälkeenpäin ihmettele, ettei missään ole tullut vastaan vastaavaa tapaa käsitellä raakaponttiseinää. Nyt on edessä kolme vaihtoehtoa: nyhtää lautojen raoista halkeillut tasoite pois ja maalata raot kerroksella savimaalia, ohuella pensselillä – tai sitten laittaa lisää tasoitetta, hioa ja maalata ja toivoa että lautojen eläminen tasoittuisi. Kolmas vaihtoehto on antaa seinien vain olla sellaisinaan, mukavan rouhean näköisinä.
Käsittelimme hirsiseinät tuvan puolella Pirkka-murukahvilla, mikä antoi hirsille kauniin ruskean sävyn. Tavoittelimme sävyä, joka syntyisi muuten parin kymmenen vuoden ajan patinoinnin myötä. Emme jaksaneet odottaa niin kauaa, joten sudimme kahvit seinään. Samalla menetelmällä kuulemma tummennetaan uusia hirsiä, kun niitä vaihdetaan vanhoihin taloihin vanhojen hirsien sekaan. Tummennus toimii hyvin, siihen vain jää helposti vesiroiskeista jälki. Jäljen kyllä saa kyllä kahvilla uudelleen sutien häivytettyä. Pikkuvessassa roiskeiden määrä on kuitenkin valtava ja seinässä on paljon pieniä täpliä. Maalasimme keittiön raakaponttiseinän murukahvilla ja siitä tuli erittäin tyylikäs, koska se käyttäytyy kuultomaalien tavoin, jättää puun pinnan kuviot näkyviin.
Saunan seinien ja kattojen paneeleihin tuli Uulan Ilona saunakuulto tumman ruskealla sävyllä ja käsittelimme myös saunan hirsiseinän samalla värillä. Pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen hirsiseiniin sekä kattopaneeleihin tuli Uulan saunakuultoa kuultovalkoisella sävyllä.
Aika rakentaa 