Kätevästi hirsitalotoimittaja Tender Ehitus OÜ:n kautta saimme tilattua hyvät ikkunat ja ulko-ovet taloomme. Ikkunat teki virolainen Aru Grupp. Paljon pyöriteltiin ja säädettiin ikkunatarjouksia, ikkunoiden kokoja ja muita ominaisuuksia sähköpostitse Tenderin ja Arun kanssa. Suomessa ikkunat ovat usein hyvin paksuja , Virolaiset ikkunat taas ovat lämpölasia ja niihin jää smyygeistä reilut ”ikkunalaudat” sisäpuolelle, kun itse ikkuna ei täytä paksuudeltaan koko aukkoa. Tämä ominaisuus oli mielestämme viehättävä ja käytännöllinen. Smyygi on siis ikkunarakenteen osa, joka täyttää ikkuna-aukon siltä osin, mikä itse ikkunalta jää täyttämättä. Nyt valmiissa talossa ikkunalaudoilla on ollut käyttöä viherkasvien paikkana ja yleishyllynä kaikenlaisille pikkutavaroille. Toinen hauska piirre on avattavien ikkunoiden tilt-and-turn-ominaisuus, eli ikkunan saa auki sekä sivusta, että yläreunasta kippaamalla. Pieni virhe tapahtui ikkunoiden u-arvojen suhteen. Tilasimme osan ikkunoista hiukan liian huonoilla u-arvoilla siihen nähden, miten ne oli etukäteen energialaskelmissa laskettu. Arulta olisi kyllä saanut paremmilla arvoilla olevia ikkunoita, heidän Nordic-sarjaansa. Nyt ainostaan osa ikkunoista tuli sitä sarjaa. Loppujen lopuksi talomme kuitenkin pääsi tavoitteena olleeseen B-energialuokkaan.
Saunan ikkuna ja kodinhoitohuoneen ovi tilattiin Suomesta Pihlalta, sillä Arulta ei löytynyt EI 60 paloluokan ovea, jossa olisi läpinäkyvä reilunkokoinen lasi, eikä paloikkunaa, joka olisi kestänyt saunan lämpötilat ja täyttänyt samalla standardit. Tenderin miehet asensivat kaikki ulkoikkunat ja -ovet.
Ikkunoiden yläpuolella oli alunperin reilut paunumavarat, n. 10cm. Vuodessa rako pieneni 5cm verran painumisen seurauksena. Ikkunoiden eristeenä on lampaanvillaa, mikä antaa periksi myös painumisen. Pohjoisseinien paloikkunoissa on lampaanvillan sijaan kivivillaa. Tenderin miehet teippasivat ikkuna-aukot tiiviiksi ulko- ja sisäpuolelta. Tässä käytettiin erilaisia teippejä eri kohdissa ikkunaa. Pääsääntöisesti ikkunan yläreuna oli teipattu hengittävällä teipillä molemmin puolin ja muut kohdat ilmatiiviillä teipillä. Huomasin, että ikkunoiden sivut jäivät näin kahden tiiviin teippikerroksen väliin. Olin ymmärtänyt, että myös ikkunoissa rakenteen pitäisi harveta ulospäin, se olisi kosteusteknisesti toimivaa. Juttelin asiasta vastaavan mestarin ja Tenderin Marguksen kanssa. Tender tulikin korjaamaan ikkunoiden ulkopuoliset teippaukset ikkunoiden sivuilta hengittävällä teipillä, ja näin rakenteesta tuli teknisesti parempi.
Päädyimme tilaamaan ikkunoiden ulkopuoliset vuorilaudat myös Tenderin kautta, joka teetti ne virolaisella alihankkijalla. Tahdoimme yksinkertaiset, hillityllä tavalla koristeelliset ikkunat ulospäin. Saimme Margukselta ehdotuksia eri malleista. Tender toimittaa taloja mm. Norjaan, jossa maku on ilkunanpielissä paljon paljon koristeellisempi kuin täällä Suomessa. Ensin saimmekin koristeleikkausten täyteisen ehdotuksen. Viimein löytyi hieno ja sopivan yksinkertainen tyyli. Myös näiden lautojen asennuksessa oli huomioitu talon painumisen mahdollistavat rakenteet.
Sisäpuoliset vuorilaudat ikkunoihin ja oviin asensimme itse n. 90 mm leveästä laudasta, jota sai rautakaupasta sekä valmiiksi maalattuna että puuvalmiina eli maalaamattomana. Ensin maalasimme listat itse tarkkaan valitulla terveellisellä maalilla ja sitten kun laudat loppuivat ja tuli kiire, ostimme valmiiksi maalattuja. Listoja olisi saanut myös halvempina mfd-versioina, mutta puuta suosiva linjamme ihan sitä sallinut. Vuorilautoja ei naulattu kiinni hirsiseiniin vaan, smyygilautoihin, jolloin hirsiseinä niiden takana pääsee painumaan.
Aru Grupp -ikkunoissa oli smyygit mukana, paitsi pohjoisseinän paloikkunoissa, joihin askartelimme smyygit itse. Myös väli-oviin sai askarrella smyygejä. Ystäviltä saatu hirsipaneeli oli tässä kohtaa ja muutamassa muussakin paikassa todella käyttökelpoista. Tästä yli 200 mm leveästä laudasta saatiin sirkkelöityä juuri sopivat pätkät.
Yksi episodi liittyi ikkunoiden karapuihin unohtuneisiin ruuveihin. Pienten paloikkunoiden kohdalla huomasin, että jotkut karapuut oli kiinnitetty ylempään hirteen ruuvilla. Näin ei pitäisi olla, koska se estää hirsien painumista ikkunan kohdalla. Karapuut kuuluu aina kiinnittää tästä syystä vain ikkuna-aukon alimpaan hirteen. Mieleeni tuli, ettei vaan sama virhe olisi tapahtunut muissakin ikkunoissa. Asia oli kuitenkin vaikea tarkistaa, kun muissa ikkunoissa oli smyygit paikoillaan. Sain Tenderiltä ohjeen tarkistaa asia käymällä hirren ja karapuun välinen kolo puukkosahalla läpi. Tämä tarkistus tehtiin suurimmalle osalle ikkunoita, mutta muista ikkunoista löytyi vain yksi unohtunut ruuvi. Hyvä niin. Puukkosaha hiukan rikkoi eristettä hirren ja karapuun välissä. Paikkasi n vahinkoa pellavariveellä.
Oma lukunsa oli parvelle tulevat sisäikkunat. Yritin kysellä niistä tarjousta yhdeltä palvelujaan aktiivisesti tarjoavalta suomalaisfirmalta, jonka myyntiedustaja tuli ihan paikan päälle mittaamaan paikkoja. Sain melko pian kuitenkin vastauksen, että tämän firman tarjonnasta ei meille sopivia sisäikkunoita löydykään. Viimein tilasimme Nummelasta Lasi-Turuselta laminoidut turvalasit, isä teki smyygit ja kiinnitti lasin äidin kanssa rimojen avulla paikoilleen. Toimiva ja edullinen ratkaisu.
Aika rakentaa 